Rapakuntoinen pikapostaaja

Leikkasin eilen nurmikon. Meidän pihamme ei kovin suuri ole (vaikka normaalia rivitalopihaa kookkaampi onkin), mutta kuitenkin olin reilun tunnin lykkimisen jälkeen melko poikki. Viime kesänä tuo ei tuntunut yhtään missään, ja samalla raihnaisella työnnettävällä taloyhtiön koneella minä silloinkin leikkasin. Kunto on siis laskenut melkoisesti. Turhauttavaa. Noh, ehkä sitä ensi kesänä jaksaa taas lenkkeillä. Ainakin toivottavasti. (Joskin se lenkkeily pitäisi aloittaa hetinyt, niin tulisi paljon parempi olokin. Sitähän minä jo blogin alussa sanoin.)

Valivalipostaukseen jotain kivaakin: törmäsin eilen Salmiyuck!-nimiseen blogiin, jossa kolmen miehen missiona on maistella läpi massiivinen paketti erilaisia salmiakkikarkkeja. Paketin lähetti pari suomalaista miestä sen jälkeen kun Alex Papadimoulis oli yhden maistamisen jälkeen tyrmännyt salmiakin The Daily WTF -sivustolla. Itse rakastan salmiakkia, ja onkin hauska lukea ulkomaalaisten kummastuneita mielipiteitä tuosta mahtavasta suomalaisherkusta!

Day 24 - A song that you want to play at your funeral

En minä ole koskaan tällaista miettinyt. Eipä sillä oikeastaan mitään väliä ole, hautajaiset on kuitenkin mielestäni enemmän läheisten tilaisuus, kuin vainajan, joka on, noh, kuollut. Olisi ehkä kuitenkin ihan kiva, jos läheiset siellä kuuntelisivat Kauko Röyhkän & Nartun kappaletta Liikennepuistossa. En löytänyt sitä Youtubesta, eikä lyriikoitakaan ole netissä, mutta se on kaunis kappale, joka kertoo henkilön lähtemisestä paikalleen jäävän näkökulmasta. "Matkusta vain rauhassa, me pärjäämme ilman sua. Vaikka onhan se köyhempää."

Hurahtanut

Olen ihan täysin hurahtanut. CO-pesuun nimittäin.

CO-pesussahan on kyse siitä, että hiukset pestään pelkästään hoitoaineella. Esimerkiksi Virve on tehnyt aiheesta hyvän ohjeistuksen, joten en lähde sitä enää toistelemaan. Pari vinkkiä sen sijaan voisin jakaa:

• Hoitoainetta pitää laittaa reilusti ja varmistaa, että sitä on tosissaan joka puolella päänahkaa
• Emulgointiin kannattaa panostaa, sillä mikäli sitä ei tee huolellisesti jää tukka lähmäiseksi. Eli emulgoi huolella ja kauan päänahan joka kolkasta
• Mikäli emulgointi ei lähde kunnolla käyntiin, voi päähän lutrata vieläkin vähän lisää hoitoainetta ja sen jälkeen lisäillä uudestaan vettä
• Suihkumyssy on tarpeellinen, varsinkin jos viettää vaikutusajan saunassa (lämpimässä hoitoaine lähtee valumaan helpommin). Paremman puutteessa myös tiiviisti hiuksiin paineltu hedelmäpussi + pyyhe -combo toimii

Miksi ihmeessä sitten olen niin kovasti tähän hurahtanut? En ole kovin kemikaalikammoinen, mutta jos on olemassa tapa saada hiukset puhtaaksi ilman voimakkaasti kuivattavia sulfaatteja, niin miksipä en sitä käyttäisi. Varsinkin, kun sen lisäksi, että hiukset puhdistuvat yhtä hyvin kuin shampoolla, ovat ne CO-pesun jäljiltä vähemmän sähköiset ja noin miljoona kertaa pehmeämmät kuin normaalimenetelmillä.

Minulla oli loppukeväästä pitkä jakso jolloin en käyttänyt normaalia shampoota lainkaan. Huomasin tuolloin, että minua hetken vaivannut lievä hilseily hävisi, mutta ajattelin sen voivan hyvinkin olla vain sattumaa. Tajusin kuitenkin tämän olleen CO-pesun ansiota siinä vaiheessa kun käytin päähäni syväpuhdistavaa shampoota käytettyäni erityisen paljon muotoilutuotteita: hilse palasi, ja niin palasi myös toinen ikävä ilmiö, nimittän aristava kuiva takaraivolla (siinä, mihin jakaus päättyy). Tuo kuiva kohta on ollut siellä niin kauan kuin muistan. Se kuivuu, hilseilee ja siihen muodosttu aika-ajoin rupea. Kohta on ollut aina myös enemmän tai vähemmän kipeä. En ollut edes huomannut, etttä tuo kohta oli parantunut CO-pesujakson aikana, mutta tajusin sen siinä vaiheessa kun se tuli takaisin.

Minusta myös tuntuu, että olen jollain lailla herkistynyt shampoolle (sulfaateille?), sillä tuon syväpuhdistuspesun jälkeen päänahkani oli noin vuorokauden verran arka ja punoittava, ja alkoi sen jälkeen kutista ja hilseillä. Eipä tee paljon mieli käyttää shampoota enää :/ Olen kyllä pessyt shampoolla kerran tuon syväpuhdistusoperaation jälkeen, tällä kertaa miedommalla shampoolla ja sitäkin vedellä laimentaen. Tämän kerran jälkeen ei samanlaista ärsytystä ilmaantunut, mutta takaraivon heikkoa kohtaa aristi pari päivää. Tiedän, että eteen tulee vielä tilanteita, jolloin ei aikaa/mahdollisuutta CO-pesun tekemiseen ole, joten olenkin miettinyt hankkivani jostain kokeeksi sulfaatitonta shampoota näiden tilanteiden varalle.

Olen tähän mennessä ehtinyt kokeilla kolmea hoitoainetta CO-pesussa ja tein niistä kaikista pienet arviot.

XZ Suklaa-vanilja

• Pesee hiukset mukavan puhtaiksi, emulgoituu melko hyvin
• Hoitoteho ei riitä yksinään pituuksille
• En pitänyt tuoksusta, enkä ymmärrä, miksi tätä markkinoidaan suklaa-vaniljana, sillä tuoksu muistutti lähinnä vanhaa saippuaa. Saman sarjan hoitosuihke tuoksuu kyllä hyvältä.

Herbina marja spa kosteuttava balsam

• Suosikkini näistä
• Emulgoituu todella hyvin ja helposti
• Hoitotehot riittävät latvoillekin mikäli käyttää hyvää jätettävää
• Mielettömän ihana tuoksu ♥___♥ Jää kylläkin hiuksiin harmittavan vähän

Urtekram rose conditioner

• Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, joten INCI on ilahduttavan selkokielinen (suomenkielessä on kyllä kirjoittajalla vähän petrattavaa :D)
• Mukava, luonnollinen ruusun tuoksu (ei liian voimakas)
• Näistä kolmesta hankalin emulgoida
• Hoitotehon riittävyys latvoille on vähän siinä ja tässä: on huomattavasti parempi kosteuttaja kuin XZ, mutta ei pääse samalle tasolle Herbinankanssa

Vaikka Herbinasta tykkäänkin kovasti, tahdon tehdä vielä lisää kokeiluja. Ainakin muutamat XZ:n hoitikset sekä Herbinan Sensitive-hoitoaine kiinnostaisivat. Myös Freemanin hedelmäisiä hoitiksia tahdon kokeilla jahka saan niitä jostain käsiini!

Day 23 - A song that you want to play at your wedding

Puuvertaus ei ole mikään ylivertainen suosikkini CMX:n kappaleista, mutta se kertoo mielestäni rakkaudesta niin kauniisti että tahdon ehdottomasti kuulla sen häissäni mikäli sellaisia vielä joskus vietetään.

A.W. Yrjänän parta on muuten videolla ehkä maailman kauhein x___x

Eheh

Koodarinörtti täällä hei. Varsin aloitteleva sellainen. Taisin vihdoin, jälleen monen tunnin tuskailun jälkeen saada tuon taustan toimimaan niinkuin sen pitäisi. Koko ajanhan homma on kiikastanut vain siitä, että jossain koodinpätkässä on lukenut backround eikä background.

Kiitos Idalle loistavista ohjeista! Ehkä minä vielä joskus opin itsekin ymmärtämään näistä asioista jotain :)

Tonight I'm watching the sky

Hyvää juhannusta, lukijat! Itse en kyllä ole juurikaan huomannut moisen olemassaoloa. Äiti on lomailemassa, joten rentoudun kotona yksin. Ihan mukavaa, saa olla vain eikä tarvitse stressata mistään. Vaikka toisaalta kyllä vähän harmittaa, etten ole missään pitämässä hauskaa. Plus että ärsyttää jo valmiiksi kun kuitenkin tutut esim. tallilla kyselee juhannuksesta ja sitten pitää selitellä jotain. Ei yhtään helpota se, että ympäristön mielestä on kamalaa ja epänormaalia, etten juhli ja festaroi ja pidä hauskaa viikonloppuisin, asettaa vain turhia paineita. Kun en nyt mielellään jakaisi masennustani koko maailman kanssa. (Ja kuitenkin pidän aiheesta blogia, eh.)

Minulla on kuitenkin ihan kohtalaisen hyvä fiilis tällä hetkellä. Sen lisäksi, että olen istunut takapihalla humalassa (siinä kasvissa) sekä lupiinipuskassa, olen mm. treenannut täydellisen nudemeikin tekoa ja kuunnellut pitkästä aikaa musiikkia oikein kunnolla. Superpitkällä fiilistelysoittolistalla on ollut esimerkiksi Calexicoa, Mew'ta, Brightboyta, Kemopetrolia ja Scandinavian Music Groupia. Rakkautta.

Day 22 - A song that you listen to when you’re sad

En pysty ymmärtämään, miksi Ihmepoika jäi unohdetuksi yhden pikkuhitin ihmeeksi, mielestäni Valvoja on hienoimpia suomipop-kappaleita ikinä. Pidän sen sanoituksista kovasti, ne ovat yhtä aikaa haikeat, katkerat ja toiveikkaat.

One Flew Over the Cuckoo's Nest

Eilisilta ja tämä päivä ovat olleet varsin havainnollistavia esimerkkejä vuorokausirytmistäni: tulin yhdeksän jälkeen tallilta väsyksissä, datailin päämäärättömästi ja aivot narikassa. Yhdentoista aikaan aloin katsoa elokuvaa (Yksi lensi yli käenpesän), jonka jälkeen jälleen aivotonta nettisurffailua, joskin tällä kertaa päämäärällä: seikkailin pitkin nettikauppoja shortsihaalareiden perässä. Nukkumaan menin kahden jälkeen ja heräsin yhdeltätoista nälkäisiin kissoihin sängyssäni. Ruokittuani kissat menin ihan vähäksi aikaa takaisin sänkyyn makailemaan - ja heräsin kahdelta. Lääkkeiden ansiosta 12 tunnin yöunet eivät ole edes pitkät. Päivä meni tietokoneella, meikkaillessa ja kaupassa käydessä. Äsken söin ja nyt olen tässä.

Tässä kuitenkin shortsihaalarietsintöjen tuloksia eli suosikkejani:

Asos

Warehouse

ModCloth

ModCloth

Forever21

Forever21

Nyt kun vielä osaisi päättää! Noiden etsiminen nettikaupoista oli muuten ärsyttävää: niitä kun nimittäin esiintyi kaupasta riippuen nimikkeillä playsuit, jumpsuit, overall, onepiece ja romper. Koita siinä sitten keksiä minkä sanan kirjoitat kaupan hakulaatikkoon!

Yllä mainittujen lisäksi viime päiviini on kuulunut myös niistäminen, olen nimittäin saanut jostain aika mojovan kesäflunssan (olen välillä varma, että taudit tarttuvat blogistaniassa, HeidiB on nimittäin myös valitellut flunssaa). Pää on täynnä räkää, mutta lähden joka tapauksessa nyt talleilemaan ja palailen sieltä jälleen väsyneenä yhdeksän jälkeen kotiin. Näkemiin!

Day 21 - A song that you listen to when you’re happy

The Cat Empire - In My Pocket

Wanted: pelipuku!

En lämpene kuumana käyvälle haalarimuodille: en ole nähnyt vielä yhtään pitkälahkeista haalaria, josta ei tulisi mieleen yöasu tai sähkömiehen työhaalari. Shortsihaalareihin eli playsuiteihin olen sen sijaan tuntenut kasvavaa vetoa, joka on tällä hetkellä yltynyt pakottavaksi tarpeeksi omistaa sellainen.

Looks like it's Polyvore time again! Toisin sanoen kokosin kollaasin kuolatakseni shortsihaalareita. Yllä olevasta kollaasista huolisin kaikki omakseni (myös sen pääskynmuotoisen ilmoitustaulun!). Kaikkein eniten sydäntä lämmittää keskirivin kolmikko - ihania!

En oikeastaan saisi ostella vaatteita tai muuta turhaa - tatuointiaikaani on reilu kuukausi mikä tarkoittaa ankaraa loppukiriä rahansäästössä. Tajusin kuitenkin, että minullahan on ihan oikeasti tarve playsuitille - mammani täyttää 80 ja tarvitsen pienimuotoisiin juhliin asiallista päällepantavaa. Juhlat ovat kuitenkin pian tatuointiaikani jälkeen, ja koska tatuointi tulee reiteen, en luultavasti pysty vielä tuolloin pukeutumaan farkkuihin tai tiukkaan hameeseen.

Kun keksin tämän tarpeen, aloin etsimään mieluista shortsihaalaria tosissani. Eksyin Boohoo.com-verkkokauppaan, missä oli ihan naurettavan halvalla älyttömän hienoja vaatteita. Rakastuin noihin kahteen ylempänä olevaan shortsihaalariin kovasti ja sormeni alkoi jo hapuilla tilausnappia - kunnes huomasin niistä olevan jäljellä vain isoja kokoja.

Damn!

Shortsihaalarin etsinnät siis jatkuvat. Edullisista ja hienoista versioista nettikaupoissa saa vinkata :)

Day 20 - A song that you listen to when you’re angry

Hassua miten iso päättämisenvaikeus tässä tuli! Yleensä silloin, kun olen ihan kunnolla vihainen, lähden mp3-soittimen kanssa raivolenkille. Näitä hetkiä varten on sitten valikoitunut paljon hyvää rokkia, joita kuuntelen vaihdellen vihan laadusta johtuen :D Attentaatti on loistava kappale, erityisesti kohta "vitut tää oo mikään pursiseura" on viehättävä. Attentaatti on myös yksi maailman parhaita livekappaleita!

NAM

Kohtasin tänään äkillisen ja varsin kiireellisen marjapaistoksen himon. Googlettelun jälkeen ajattelin kokeilla tätä versiota paistoksesta, mutta kaappikatsaus osoitti, ettei meillä ole kookoshiutaleita. Ruisleseitä oli, ja hei, nehän nyt on melkein sama asia kuin kookoshiutaleet! Eli toisin sanoen varioin reseptiä aika rankasti, ja tulos oli aivan loistava ♥_____♥

Hehehee onneksi oikeissa ruokablogeissa on vähän tasokkaammat kuvat.

Muistin sentään ottaa vielä kun tuota oli jäljellä!

Ruislese-marjapaistos

n. ½ litraa marjoja (itse käytin mustikkaa ja vadelmaa)

½ dl (tai vähän vähemmän) sokeria

1 rkl perunajauhoja

Pinnalle:

75 g margariinia

1 dl ruisleseitä

1 dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

Sekoita marjoihin sokeri ja perunajauhot ja kaada vuokaan. Pupenna muuta aineet keskenään pöperöksi ja levitä marjojen päälle. Paista uunissa 225 asteessa ~15 min/katso milloin näyttää hyvältä. Syö kuumana jäätelön kanssa ja väistele kissaa joka yrittää päästä osingoille (ainakin jos syöt tietokoneen ääressä).

---

Kissoista puheen ollen, Ensiolle kävi tänään ikävästi :(

Sillä oli ollut varsin fiksu idea kiivetä kuuseen ollessaan narun jatkona pihalla. Minulla sattui olemaan kamera kädessä kun riensin sitä pelastaamaan, ja siksi sain siitä kuvankin. Olin kyllä onnellinen, että sillä on kunnon valjaat, pelkän kaulapannan kanssa tilanne olisi voinut olla paljon kauheampi :(

Day 19 - A song from your favorite album

Minulla ei ole mitään absoluuttista suosikkialbumia, vaan muutamia, jotka iskevät täysillä ja joiden kappaleet toimivat sekä yhdessä että erikseen. Yksi suurimmista suosikeista on Kauko Röyhkän & Nartun Mielummin vanha kuin aikuinen -levy. Nimiraitaa ei Youtubessa harmi kyllä ollut, eikä montaa muutakaan kappaletta ko. albumilta, mutta Kolme asetelmaa löytyi.

This sucks too + kesän sävyä

Olen tähänastisen meikkausurani ajan käyttänyt meikin viimeistelyyn epäoikeaoppisesti kivipuuteria. Mineraalimeikkiin siirtymisen jälkeen on kuitenkin alkanut tuntua tyhmältä: rakastan mineraalipohjan hehkuvaa, luonnollista pintaa enkä haluaisi tehdä sitä tunkkaiseksi kivipuuterilla. Viimeisin Natural Coden irtopuuterini on sitäpaitsi ollut harvinaisen kökköä levittää, sillä se jää meikkipohjan päälle pyörimään jauhoiseksi kerrokseksi ja korostaa täten kaikkia ihohuokosia.

Hätä keinot keksii tai jotain, keksin nimittäin ihan näppärän konstin päästä eroon jauhonaamailmiöstä (ilman puuterointia mineraalipohja olisi kestänyt ehkä puoli tuntia ilman liiallista kiiltelyä). Töpsöttelin puuterin vipalla pikaisesti kasvoille yrittämättä edes saada sitä levittymään kauniisti. Välittömästi tämän jälkeen otin kabukin käteen ja pyörittelin puuteria kasvoilla jolloin se sekoittui mineraalipohjan kanssa ja tulos oli mukiinmenevä.

Puuterirutiinini kuitenkin muuttuivat kun ostin taannoisella Tukholman reissulla laivalta elämäni ensimmäisen irtopuuterin, Cliniquen Blended Face Powderin. "Sävynä" on Invisible Blend, ja se häviääkin täydellisesti meikkipohjan sävyyn. Jälki on ehkä yhä hitusen liian mattaa makuuni, vaikka onkin roimasti parempaa ja kevyempää kivipuuteriin verrattuna. Ehkä seuraavaksi puuteriksi hankin jotain kuultavampaa sitten joskus kun sen aika koittaa, mutta hyvillä mielillä kyllä käytän tätä siihen asti.

Ihan sinut en vielä ole irtopuuterin levityksen kautta. Ostin puuterille vipan, jolla ajattelin tuotetta kasvoille painella, mutta koska puuterirasian välikannessa on aika isot reiät, on puuteria minusta kauhean vaikea saada vippaan (ja kasvoille) tasaisesti. Olenkin käytellyt tätä puuterin mukana tulleella siveltimellä, mutta sekin vähän tökkii: sivellin on minusta liian pieni ja EDM:n kabukiin tottuneelle hipiälleni kauhistuttavan karkea. Onko lukijoilla mielipiteitä, pitäisikö minun vain opetella käyttämään puuteria vipan kanssa vai hankkia jostain kunnon puuterisuti?

Tänään huomasin, että kasvoni alkavat näyttää turhan vaaleilta kaulan ja rintakehän ihoon verrattuna, eli olisi kesämeikkipohjan sekoittelun aika. Minulla lojuu kaapissa pari liian tummaa ja lämminsävyista mineraalisamplea ja olen sekoittanut niitä ja vähän mineraaliaurinkopuuteria perus meikkipohjaani kesäisin. Yllä olevassa kuvassa kaikki sävyt näyttävät liian lämpimiltä: ihoni on viileä ja punapohjainen ja niin on myös meikkipohjani (vasemmanpuoleinen iso purkki). Aurinkopuuterikin (se toinen iso purkki) näyttää harmittavan oranssilta, minä kun pidän EDM:n aurinkopuuterista juuri siksi, että se ei ole liian oranssia.

Tässä näkee vähän oikeaa sekoitussuhdetta. Sekoituksen jälkeen lisäsin kyllä enemmän omaa sävyäni ja hitusen lisää aurinkopuuteria.

Valmiin kesäsävyn kanteen tulostin ja väritin rusetin, ettei purkit mene sekaisin :)

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Olen juuri tällä hetkellä kovasti ihastunut Wheatin kappaleeseen Don't I Hold You, ja esimerkiksi sitä olisi ihan kiva kuulla välillä radiossa.

Hevosentäyteinen viikonloppu ja hieno aika postata

Taisin viime postauksessa iloita siitä, että saisin vähän levähtää. No, suunnitelmat meni vähän uusiksi kun hevoseni alkoi torstaina näyttää varsin huolestuttavia sairauden merkkejä. Hevo oli onneksi vain päättänyt pelästyttää meidät pahemman kerran, eikä mitään isoa vaivaa edes ollut, mutta viimeiset kaksi päivää ovat kuitenkin kuluneet suurimmaksi osaksi tallilla hevosta valvoen ja eläinlääkäreitä odotellen. Tilanne on nyt oman hevosen kohdalla jo hyvä, mutta viikonloppu kuluu kuitenkin tallilla. Siellä kun on käynnissä aika iso kisatapahtuma, jota seurailen ja olen myös vähän töissä.

Tänä iltana olen kuitenkin saanut ottaa melko rennosti ja kuluttaa aikaani saunomiseen, leffan katseluun ja kissanruuan kanssa hifistelyyn.

Katit saivat ilta-annoksiinsa normisetin keitettyä jauhelihaa ja purkkiruokaa suhteessa 50:50 ja lisäksi lusikalliset maustamatonta jugurttia kastekkeeksi sekä kaiken päälle kunnon palaset sydäntä. Kyllä kelpasi.

Illan leffa oli The Machinist, jonka suosittelen lämpimästi katsomaan. Huikean vangitseva leffa. Ja vähän pelottava myös.

Nyt taidan ottaa kissan kainaloon ja mennä nukkumaan. Hyvää yötä!

Day 17 - A song that you hear often on the radio

En ole varmaan vuoteen kuullut, mutta vaikka en Radio Novaa itse kuuntelekaan, joudun joka kesä törmäämään takuuvarmasti Tomas Lediniin.

The routine bites hard

Väsyttääää.

Olen ollut viime viikon keskiviikosta saakka töissä (teen sijaisuuksia äitini työpaikalla) ja viikonlopun olin Helsingissä serkkuni ylioppilasjuhlissa. Ihan uskomatonta, miten rankalta tuollainen rupeama "normaalia elämää" tuntuu. Lähinnä siis sitä sosiaalista elämää, työni keittiöllä nyt ei hirvittävän vaativaa edes ole. Nyt on täytynyt olla melkein koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, yksin ei ole saanut olla hetkeäkään. Tuntuu, ettei enää jaksaisi olla reipas ja sosiaalinen.

Huominen on onneksi viimeinen työpäivä, mutta töistä pitää mennä suoraan terapiaan ja sen jälkeen vielä tallille. Torstaina saan onneksi olla yksin ja vaikka nukkua koko päivän ihan rauhassa, oi autuutta! Parempaa postausta siis luvassa kunhan olen taas vähän vähemmän väsyksissä :) Tahdon ainakin kuvata asun, jossa juhlin serkun valmistumista, tykkäsin siitä kovin!

Day 16 - A song that you used to love but now hate

Ei tule mieleen yhtäkään sellaista kappaletta! Valitsin kuitenkin Kaija Koon (järisyttävän...) Tinakenkätytön. Siihen liittyi aikaisemmin hurjan hauskoja muistoja ja tunnelmia, mutta koska se liittyy vahvasti henkilöön, joka petti luottamukseni hyvin, hyvin törkeästi tulee sen kuulemisesta nykyään vain paha olo.

This sucks

Ensiksi haluaisin vähän valittaa: tyypit hei, mistä ihmeestä te revitte niitä kekseliäitä otsikoita? Bloggaaminen on muuten varsin mukava harrastus, mutta minä en vain osaa otsikoida :D Tästäkin otsikosta olin itsekseni jo hurjan ylpeä, tarkoitus oli nimittäin höpistä kahdesta tuotteesta, joiden pääfunktio on imeä (rasvaisuutta) - kuivashampoosta ja puuterista. Jätän nyt kuitenkin puuteripostauksen myöhempään ajankohtaan ja postailen vain kuivashampoosta!

Ehdin jo kokea tuskaisen vierotusoireiset pari viikkoa petturitigin tehdessä viimeisen temppunsa. Sittemmin pääsin käymään lähikaupungin Citymarketissa, josta mukaan tarttui Rockaholicille seuraaja.

Biozellin kuivashampoo. Hintaa tällä oli muistaakseni vähän alle viisi euroa, eli himppasen halvempaa kuin Tigi. Tosiaan himppasen, tässä on tavaraa vain 100 ml, Tigissä (20 e) 300 ml.

Käyttökokemuksia Tigiin verrattuna:

-Puhdistusteho oli ookoo. Ei "pessyt" ihan niin hyvin kuin Tigi, mutta eron kyllä huomasi.

-Näkymättömyys. Ei näkynyt lähes mustissa hiuksissani yhtään. Oli ehkä jopa helpompi saada häviämään kuin Tigi.

-Tuuheutus. Tämä oli aika WOW! Tuuhensi, erittäin hyvin. Koostumus oli myös aika paljon hiuslakkamaisempi kuin Tigin, en osaa sanoa oliko tämä hyvä vai huono asia.

Näiden perusteella siis tykkäsin tuotteesta. Ei ehkä pahimpiin lähmätukkapäiviin, mutta varsin hyvä tuote hikisen valmennustunnin ajan kypärän alla lätsähtäneen pehkon uudelleenelvyttämiseen sekä silloin, kun vaaditaan ekstrakuohkeutta. Tässä oli kuitenkin yksi iso mutta, jonka takia en tule kyseistä tuotetta ikinä kuunaan enää ostamaan. Nimittäin HAJU. Tuoksu ei sinänsä ollut kauhean ällöttävä, tuoksui perinteiseltä halpishiuslakalta. Mutta jos suihkutin tätä hiuksiin aamulla, oli koko päivän sellainen olo kuin olisin suihkuttanut elnettiä suoraan sieraimiin. Ällötti ja päätäkin meinasi särkeä. Ja jos menin tätä päässä nukkumaan, sai tyynynliinan heittää aamulla pyykkiin kun se haisi niin jäätävästi kuivashampoolta. Biozellin nettisivuilla vielä sanotaan olevan hypotuoksuinen. WTF?! Tigejä moititaan yleensä liian vahvasta tuoksusta, mutta jos verrataan Rockaholickia tähän "hypo"tuoksuun, on Rockaholick suorastaan hajuton.

Yök.

Niin. Kuten ylläolevasta paintshop-taideteoksesta voidaan päätellä, etsinnät sen oikean kuivashampoon löytymiseksi jatkuvat.

Day 15 - A song that describes you

En todellakaan tiedä yhtään kappaletta, jonka voisin sanoa kuvaavan minua ihmisenä. Poets of the Fallin Illusion And Dream muistuttaa minua kyllä ajoittain liian sinisilmäisestä ja luottavaisesta suhtautumisestani ihmisiin.

PS. Piirtäkää kirahveja! Minäkin piirsin :) Ideana on siis luoda kirahvi millä keinolla hyvänsä, kunhan siihen ei käytetä tietokonetta. Sitten kirahvi kuvataan/skannataan ja ladataan nettisivulle, että norjalainen Ola saisi kasaan miljoona kirahvia :)

A heavy cross to carry alone

Huvitti postata nyt. En kuitenkaan muistanut ottaa kuvia mielessä ollutta aihetta varten, joten kaivelin kuvia viime kesältä.

Otin viime kesänä ihan ennätykselliset määrät aurinkoa, ja olinkin sitten melko ruskea. Tämäkin on otettu muistaakseni vasta kesäkuun loppupuolella. Hiuksetkin oli tuolloin kivat ♥

Elokuuta, masistelua ja ekoja päiviä medusan kanssa! Kuvakulma kertoo paskafiiliksen lisäksi siitä, että huuleni oli melkoisen turvoksissa (ylhäältä katsottuna en näyttänyt ankalta).

Siwa on kiva + kivat kiharahiukset :< + liian lyhyet kulmakarvat. Tässä en kyllä näytä yhtään ruskettuneelta, mutta se johtunee salamasta, joka on näköjään tasoittanut ihoakin mukavasti. Hohoo.

Okei, nyt tuli aika ikävä tuota tukkaa. Nyyh. Ehkä otan joskus uusiksi. Olisi kyllä paljon muitakin ideoita... ja nykyisessäkin viihdyn! Pitäisikö siirtyä suosiolla peruukkiin?

Day 14 - A song that no one would expect you to love

Tätä en ehkä ihan olisi itsekään odottanut, vaikka musiikkimakunu kohtalaisen laaja onkin. Gossipin se eka hitti (Love Long Distance?) oli lähinnä ärsyttävä. Heavy Cross sitten iski kyllä kahta kovempaa! Tosin sekin radiosoitosta vähän viiveellä, niinkuin melkein kaikki musiikki.