The Greateast

Paavali ♥ Eli Kaneli eli kissoistamme se vähän vanhempi ja lihavampi.

Kaneli fact file

sukupuoli: kolli, leikattu

rotu: maatiainen

ikä: 3 vuotta

Aina kun meille saapuu vieraita, heitä on ensimmäisenä vastassa Ensio, joka aiheuttaa vieraissa "voi-mikä-ihana-pikkukisulipisuli-tuitui"-reaktioita. Kanelin nähdessään ihmisten reaktio on yleensä "MIKÄ TUO ON". Tämä nyt johtuu vain siitä, että Paavali on melko isokokoinen ja roteva, sekä ollut niinsanotusti ruoka-aikaan kotona. (Se on kyllä ikuisella laihdutuskuurilla, mutta koska se on varsin taitava varastamaan Ension ruokaa sekä katsomaan äitiä säälittävästi, ei laihdutuksella ole ollut vielä suuria tuloksia :/)

Kaneli on jellona? not.

Jos pikkuinen Ensio on mieleltään Suuri ja Mahtava Leijona, on kookas Kaneli ikuinen pikkupentu. Se on varsin arka ja erittäin kilttiluontoinen, leppoisa otus (kiltti lukuunottamatta sitä ruuan varastelua). Erittäin laiskakin se on, mikä myös osaltaan selittää sen muhkeaa ulkomuotoa. Me ollaankin päätelty, että se on kuluttanut kaiken pöllöenergiansa jo pentuna, silloin se nimittäin juoksi pitkin seiniä ja oli oikea täystuho. Nykyäänkin on kyllä yksi asia, mikä saa hullunkiillon vilahtamaan Paavalin silmissä: neulatyyny. En ymmärrä mikä siinä kiehtoo, mutta jos se sattuu jäämään Kanelin ulottuville, on neulat ympäri lattiaa alta aikayksikön ja armoton tuhoaminen käynnissä. Neulatyyny-parka on nykyään lähinnä epämääräinen kasa superlonia, kangasta ja neuloja ja asuu turvallisesti kaapissa.

Läski liekeissä. Harvinainen näky.

Yhdessä Kaneli ja Ensio ovat vallan suloinen pari. Valtataisteluja ei ole tarvinnut käydä, Ensio kun on synnynnäinen itsevaltias ja Kaneli iso vauva. Sen sijaan ne leikkivät kyllä sopuisasti, aina silloin kun Kaneli vaan jaksaa. Myös nukkuminen tapahtuu useimmiten sulassa sovussa vierekkäin, ja välillä Kaneli toimittaa myös Ension keinoemon virkaa.

Mikäli jokin tavara on oudossa paikassa, Kaneli valloittaa sen menemällä nukkumaan sen päälle.

Tässä vallattuna psykologian kirjat, kavennettavat farkut ja satulahuopa.

Kanelin hurja nuoruus. Se oli ahkera kajalin käyttäjä.

Kissoilla oli tänään eläinlääkärireissupäivä, ja Ensiolta vietiin miehuus pois. Sitä on pitänyt tänään sääliä ihan urakalla, kun se on ollut nukutustokkurassa melkein koko päivän, raukka. Ensi viikolla on sitten Kanelin vuoro hoippua pöhnäisenä pitkin kämppää, kun se viedään hammaskiven poistoon.

Kissapostaus on hyvä lopettaa äärettömän smoothisti ja sulavasti (aivan kuten lukiossa on opetettu) vinkkaamalla Mrs. Cupcaken arvonnasta!

Höhlää

Onko ongelma vain minun koneellani vai eikö blogger meinaa näyttää blogien kuvia?

Mun jokailtainen blogienlukusessio meni nyt kohtalaisen pieleen :D ja unohdin sitäpaitsi että tänään tulee Borat. Tuplahöh. Olisin halunnu nähä sen!

Kulmakarvasokeudesta

Ihmisillä on tiettyjä ominaisuuksia, joille heidän on erityisen helppo sokeutua. Ilmeisimmät näistä ovat paino sekä Idolssien ynnä muiden ohjelmien perusteella laulutaito. Olen kuitenkin huomannut, että siinä missä alipainoinen anorektikko voi nähdä itsensä läskinä tai ylipainoinen normaalina, on hyvin yleistä, että kulmakarvat näyttävät peilistä aivan toisenlaisilta kuin ne todellisuudessa ovat.

Itse olen varsin maaninen mitä kulmakarvoihin tulee. Haen alati täydellistä muotoa omilleni (viimeksi huomasin, että olen nyppinyt niitä jo pitkään liian lyhyiksi, aarrh) ja kiinnitän paljon huomiota muiden kulmakarvoihin. Parhaimmillaan kauniit kulmakarvat tekevät keskinkertaisistakin kasvoista upeat, mutta pahimmillaan rumat kulmakarvat saavat kauniin ja muuten tyylikkäänkin henkilön näyttämään totaaliselta urpolta.

Paras esimerkki urpokulmakarvoista taitaa olla paikkakunnallani asuva nainen, johon törmään aina silloin tällöin, ja jota minä ja äitini kutsumme Kulmakarvanaiseksi. En muista kyseisen naisparan ulkonäöstä oikeastaan mitään muuta kuin hänen kulmakarvansa: ne eivät oikeastaan ole edes karvat, vaan jollain superohuella eyelinerillä piirretyt vaakasuorat viivat, joiden välissä on nenän kohdalla ehkä 2 millimetrin rako. Ja ei, kyseessä ei ole epäonnistunut gootti vaan tavallinen keski-ikäinen nainen.

Joku voisi tästä nyt vetää sellaisen johtopäätöksen, että minulla on tylsä elämä ja liian pieniä ongelmia (olisikin...) kun jaksan tällaisesta paasata. Voin kertoa, että minulla on kyllä muitakin ongelmia, enkä edes pidä asiaa mitenkään merkityksellisenä, mutta paasaan siitä silti :D Ja ärsytän itseäni ja muita vielä muutamalla (tyylikkäällä paint-piirroksella varustetulla) esimerkillä fail-kulmakarvoista, jotka harvemmin ainakaan kaunistavat kenenkään kasvoja.

Case 1: Luonnonpuisto

Kaikki varmaan ymmärtävät miksi.

Case 2: Nyppimisaddiktit/pinsettinistit

Kulmakarvasokeus toteutuu heidän kohdallan niin, että he näkevät kulmakarvansa jatkuvasti liian paksuina. Voidaan jakaa kahteen alaryhmään: niihin, joilla on pieni tupsu silmän yläpuolella sekä niihin, joilla kulmakarvojen virkaa toimittaa aavistuksenohut viiva (tähän ryhmään lukeutuu Kulmakarvanainen).

Case 3: Siittiökulmat

Kaikki varmaan tietävät, miltä siittiö näyttää. Jotkut ajattelevat, että on nättiä nyppiä kulmakarvansa näyttämään samalta. Ei muuten ole.

Case 4: Maalarit

Ihmiset, jotka ensin nyppivät kulmakarvansa hyvin pieniksi, ja siten "täydentävät" niitä kulmakynällä. Tosiasiassa he piirtävät silmiensä yläpuolelle Alaskan kokoiset ruskeat alueet.

Case 5: Eksyneet

Parina viime vuonna olen kauhulla seurannut (ainakin meilläpäin) yläasteikäisten pissisten keskuudessa yleistynyttä muoti-ilmiötä: kulmakarvat laitetaan sinne, mihin ne ei kuulu. Vai kasvaako jollakulla kulmakarvat muka ohimolla?

Case 6: Goth gone WRONG

Minulla ei ole mitään piirrettyjä kulmakarvoja vastaan niin kauan kun ne on toteutettu kauniisti. Yleensä ei ole.

Nämä ovat siis niitä tapauksia, jotka useimmin aiheuttavat minulle seruaavan reaktion:

Niin. Kyllä helpotti taas avautua.

Kuvat täältä ja täältä

Kunniaton paskiainen

Kissani ovat vilahtaneet blogin kuvissa jo pariinkin otteeseen, ja tulevat varmasti vilahtelemaan jatkossakin. Tietenkään heidän arvovallalleen ei pelkkä vilahtelu riitä, joten päätin omistaa kummallekin karvanaamalle postauksen. Ensimmäisenä on vuorossa Ensio, jonka käytös vastaa otsikkoa aika usein.

Ensio fact file

sukupuoli: kolli, vielä toistaiseksi on pallitkin tallella (ei enää ensi viikolla, hähää!)

rotu: maatiainen

ikä: siinä puolen vuoden paikkeilla

Ensio on tosiaan melkoinen paskiainen. Se on jatkuvasti pahanteossa: hyppii pöydillä, järsii tai raapii jotain mitä se ei saisi tai leikkii huonekasveilla (siis leikki vielä hetki sitten, nykyään jäljellä on enää kaktukseni Purjo-Petteri, siihen ei Ensiokaan tohdi koskea). Kunniaton siksi, että se tietää varsin hyvin olevansa kielletyissä puuhissa, mutta ei lopeta laittomuuksiaan ennenkuin joku tulee komentamaan. Tietokoneelta tai olohuoneen sohvalta kieltämistä Ensio ei ota kuuleviin korviinsa vaan poistuu rikospaikalta siinä vaiheessa kun kiukusta kihisevä Ihminen on nostanut arsensa tuolista ja tullut komentamaan herra Kissaa henkilökohtaisesti. Tässä vaiheessa Ensio joko kävelee tyynen rauhallisesti teroittamaan kynsiään raapimapuuhun tai singahtaa tyylikkäästi sudittaen sohvan alle, riippuen ihmisolennon vihan asteesta.

Kaikesta pahanteosta huolimatta Ensio on kuitenkin varsin rakastettava kaveri. Ihmisten mielestä tuo kauniin harmaa puuhkahäntäinen pikkuolento on tietysti valtavan suloinen, mutta omasta mielestään Ensio on Suuri ja Mahtava Peto. Aina silloin tällöin sen leijonanego antaa kuitenkin periksi ja paljastaa hellyydenkipeän lapsen, joka kiipeää kehräten syliin vaatimaan paijaamista tai pesemään korvia (Ensiolla on valtaisa korvafetissi: se pesee niin minun, Äitin kuin toisen kissammekin korvat, ja jopa siskoni silloin tällöin kyläilevä koira on joutunut korvapesun uhriksi). Välillä tämä Alfauros voidaan nähdä jopa kaipaamassa emoa toisen kissamme nisillä.

Pikkupentuna Ensiolla oli yksi nukkumapaikka ylitse muiden: tietokoneen modeemi. Se oli täydellinen paikka käpertyä iltanokosille: nettilaatikko lämpenee käytössä mukavasti ja on datailevan ihmisen lähellä. Tietenkin Ensio kasvoi liian isoksi modeemille jossain vaiheessa, mutta yhä vieläkin se jaksaa aina välillä kokeilla, josko saisi siihen itsensä asennettua makaamaan :')

Seuraavassa kissaesittelyvuorossa jotain suurempaa ja pehmeämpää!

Tyyliblogi? Päivän asu?

Heh, tajusin juuri, että vaikka olen mainostanut itseäni (muiden aiheiden lisäksi) tyyliblogina, en ole lainkaan kirjoitellut tänne mitään aihepiiriin liittyvää. Suurin syy on varmasti se, että vietän aikaani lähinnä kotona ja tallilla, eikä minulla ole juurikaan sosiaalista elämää, jolloin pukeutumiseenkaan ei hirmuisesti tule panostettua. Todisteena blogini ensimmäinen (ja viimeinen) päivän asu aka eilistä postinhakueleganssia:

En jaksanut meikata, pelastin tilanteen Tuksulla.

Hello Kitty -aamutakki (H&M), toppatakki (WESC), farkkuleggingsit (Gina, jalkani eivät todellisuudessa ole noin banaanit... kai?) sekä feikkiuggit (ne on äitin, se osti ne neljällä eurolla jostain halpahallista ennen tätä uggibuumia).

En ole ajatellut sen kummemmin ryhtyä postailemaan tänne mitään päivän asu -kuvia. En pidä tyyliäni niin kiinnostavana, että sitä pitäisi dokumentoida (läheskään) päivittäin, enkä ostele niin paljon uusia vaatteita, että vaatteideni ostopaikoista olisi kenellekään sen kummemmin hyötyä. Jotain yleistä tyylilöpinää tulen luultavasti harrastamaan jahka kiinnostukseni moisiin aiheisiin palaa.

Asiasta kynsilakkaan. Kynsitarvikkeiden muuton ohessa tuli käytyä läpi vanhoja lakkapulloja, joista yksi vanha suosikki yllätti minut monella tavalla.

Kyseessä on Rimmelin ikivanha (parasta ennen -päiväys vuodelle 2003...) tummanvioletti lakka. En ole käyttänyt tätä vuosiin, ja ensimmäisenä minut yllätti se, miten hyvänä tämä on pysynyt. Levittäminen oli vaivatonta ja tulos oli siisti, lakka ei siis ollut paksuuntunut lainkaan.

Toinen iloinen yllätys oli sävy. Muistelin tämän aika goottimaiseksi (jep, minulla on ollut "goottivaihe" siinä yhdentoista ikävuoden paikkeilla :D), mitä tukee myös sävyn traaginen nimi Dark Angel. Kynsillä tämä ei kuitenkaan ollut yhtään liian gootti vaan kiva tumma violetti punavioletilla shimmerillä. Oikein mukava, vaikka violetti ei ihan lempiväreihini kuulukaan.

Lisäksi lakka yllätti pysyvyydellään. Kynteni ovat yhä pahasti liuskoittuneet, joten olen joutunut käyttämään niihin bufferia aika rankalla kädellä. Luulisin, että tuosta buffaamisesta johtuen useat lakat ovat pysyneet kynsissäni todella huonosti, ja yleensä jo lakkausta seuraavana päivänä lakkakerros alkaa lohkeilla kynsien kärjistä. Tämä ikivanha Rimmel kuitenkin pysyi hyvänä lähes kolme päivää! Täytyykin mennä penkomaan lähikaupan poistolaaria, siellä kun vaihdettiin kosmetiikkaständi Rimmelistä Maybellineen, joten sieltä voisi tehdä kynsilakkalöytöjä halvalla :)

Onko muilla (hyviä) kokemuksia Rimmelin lakoista?

I'm a professional cynic but my heart's not in it

Jälleen yksi varsin paska viikko takana! Onneksi voin huijata kaikkia blogini lukijoita luulemaan minua positiiviseksi ja listata asiat, jotka minua ovat tällä viikolla ilahduttaneet!

Feel Uniquen paketti. Onko mitään mukavampaa kuin uusien kosmetiikka-asioiden vastaanottaminen?

Yo-kirjoitukset. Tai lähinnä se, että saavuin paikalle kirjoittamaan sekä äikän esseetä että englantia, vaikka kävin kummankin kohdalla keskustelua itseni kanssa siitä, kiinnostaako minua mennä. Hämmentävää, että elämä on mennyt sellaiseksi, että tuollaistenkin asioiden kanssa täytyy aamuisin kamppailla.

Kaupan kassapoika. Se hymyili minulle viekoittelevasti.

Natalie Dee. Hulvatonta!

Mainosten fiksu sijoittelu.

Pääsky loves Feel Unique

Kaikki valveutuneet kosmetiikankäyttäjäthän (tai ahkerasti blogeja lukevat) tietävät, että kosmetiikka-, hius-, ym. hankinnat kannattaa tehdä ulkomailta. Erityisesti selektiivisen kosmetiikan ja kampaamotuotteiden hinnat ovat esim. Englannissa huomattavasti halvemmat kuin Suomessa.

Itse olen tilannut vaatteita ja hevostarvikkeita monesta eri nettikaupasta Briteistä, mutta kosmetiikkahankintojen osalta kokemus brittikaupoista rajoittuu Feel Uniqueen. Sieltä olen tilannut jo monta kertaa ja joka kerralla olen ollut varsin tyytyväinen. Tilaaminen on helppoa (onnistuu myös Visa Electronilla), toimitusajat lyhyitä ja asiakaspalvelu pelaa. Hassu juttu muuten, miten paljon parempaa asiakaspalvelua olen tähän mennessä brittiläisistä nettikaupoista saanut kuin mitä esim. H&M:ltä tai Ellokselta saa!

Hinnathan Feel Uniquessa ovat Suomen hintoihin verrattuna ihan naurettavan alhaisia, eikä postikulujakaan tarvitse erikseen maksaa wich is nice. Semmoinen pikku juttu FU:sta tilatessa kannattaa kuitenkin huomioida, että vaikka kyseessä on brittiläinen kauppa, se ei sijaitse Englannissa vaan Jerseyn saarella. Jersey ei kuulu EU:n vero- ja tullialueeseen (tai johonkin muuhun vastaavaan), mikä tarkoittaa sitä, että jos tilauksen arvo ylittää tietyn rajan (siinä 45 euron paikkeilla), jää tilaus tulliin ja siitä joutuu maksamaan ALV:n. Mikäli siis haluaa tilata jotain isompaa, vaikkapa GHD:n, kannattaa se hankkia muualta.

Yllättäen postilaatikossani oli jälleen perjantaina laatikko joka sisälsi seuraavaa:

Iso pullo kynsilakan pikakuivattajaa, käsivoidetta edellisen lähmärasvan tilalle sekä L'orealin tuollaista hiusjuttua, jonka olisi tarkoitus jälleenrakentaa hiuksia lämmön avulla. (INCIn perusteella se rakentaa niitä lähinnä silikonista, mutta odotan joka tapauksessa innolla tämän kokeilemista!)

Tuo käsivoide (Neal's Yard Remedies Citrus Hand Lotion) tuntuu tähän mennessä luksukselta, ainakin jos vertaa siihen edelliseen. Kosteuttaa hyvin, imeytyy melko nopeasti ja jättää kädet miellyttävän tuntuisiksi. Tuoksukin on miellyttävä, ja aito, tuo kun on kaiken muun hyvän lisäksi vielä luonnonkosmetiikkaakin. Pakkauskin on hyvä, pumppupullo on kätevä! Tai siis olisi...

... mikäli sille ei olisi sattunut pientä onnettomuutta matkalla :/ Nettishoppailun varjopuolia, joku on kohdellut rakasta pakettiani kaltoin! Onneksi pumppaaminen onnistuu kuitenkin, ei kyllä yhtä kätevästi kuin ehjällä pullolla.

Loppuun vielä linkkivinkki kaikille brittikaupoissa shoppaileville: täältä löytyy alennuskoodeja mm. Feel Uniqueen, LookFantasticiin ja Asokselle!

PS. home made perunalastuja ei kannata kokeilla ekaa kertaa samalla kun kirjoittaa postausta. Se ohjeessa ilmoitettu aika voi olla omalle uunille liian pitkä ja vahtimatta tulos voi olla melko ruskea...

Ihan hyviä ne silti oli :D

Käsirasvakuva täältä

Tahmatassu eiku lähmäkäsi

Olen tähän asti säilyttänyt kynsilakkojani ym. käsienhoitosälää meikkikaapissani vessassa. Lakkaan kuitenkin kynsiäni yleensä tietokonepöydällä, koska siinä hoituu lakan kuivattelu kätevästi dataillen ilman että täytyy siirtyä paikasta toiseen (hurja urakka meidän rivitalokolmiossamme). En ole mikään järjestyksen ihminen, ja tavaroiden paikoilleen palauttaminen on minulle tuntematon käsite, joten lakkapullot ym. välineet ovat sitten ajelehtineet epämääräisiä aikoja ympäri tietokonepöytää kunnes olen jaksanut viedä ne takaisin vessan kaappiin.

Kynsikamaa oli taas kertynyt datausnurkkaukseeni melkoinen määrä, ja tänään vähän siivoillessani ajattelin kuskata ne jälleen sinne vessaan. Rupesin siinä lakkapulloja kootessani kuitenkin miettimään että minkä ihmeen takia minä säilytän niitä siellä vessassa, kun siellä en niitä kuitenkaan ikinä käytä. Samaan aikaan mieleeni tuli myös sukulaiseltani jonkin aikaa sitten saamani vanha söpö puulaatikko, jolle en ollut keksinyt oikein mitään käyttöä ja tajusin, että sehän olisi kokonsa puolesta varsin hyvä tämänhetkiselle kynsienhoitoarsenaalilleni. Ja tadaa, ongelmat ratkesivat! Kynsilakat ym. majailevat siis nykyään tietokonepöydällä laatikossa (tulostimen vieressä oli sitäpaitsi laatikolle sopiva kolo.)

Kaikkiahan tietysti kiinnostaa, mitä tuo laatikko pitää sisällään, joten esitellään vähän.

Siinä nököttävät värilakat. Aika vähän, mutta tuohonkin määrään sisältyy pari melko turhaa sävyä. Tarvitsisin (no okei, haluaisin) lisää, ainakin tummansininen ja mintunvihreä himottaisivat.

Aluslakka ja pikakuivattaja. En voi käsittää, miten olen joskus jaksanut lakata kynsiäni ilman pikakuivattajaa!

Viilat ja appelsiinipuutikku. Tarvitsisin ehdottomasti lasiviilan, ainakin toivon että se hillitsisi vähän liuskoittumista.

Kynsilakanpoistoaine sekä kynsinauhavoide (Burt's Bees Lemon Butter Cuticle Creme). Rakastan tuon kynsinauhavoiteen tuoksua, se tuoksuu ihan sitruunatoffeelta!

Lisäksi ostin tietokonepöydälle käsivoidetuubin, että muistaisin rasvata käsiäni aina välillä. Pitkällisen pohdinnan jälkeen otin paikallisen S-Marketin hyllyltä tuollaisen Arad Natural Beauty -merkkisen käsivoiteen, joka lupaa hoitaa käsiä kaiken maailman kuolleen meren mineraaleilla ja levillä. Täytyy kyllä sanoa, että natural beauty my ass! Jouduin luovuttamaan tämän äipälle, kun tuo ällöttää minua niin kovasti :D Se jättää käsiin aina sellaisen kummallisen hikoilevan, lähmäisen tunteen ja tekee koko ajan mieli pyyhkiä käsiä housuihin. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että INCIn alkupäässä on dimethicone, joka on siis silikonia. Ällöttävää joka tapauksessa. Onneksi postin pitäisi tuoda tälle pian seuraaja :)

Vuoden paras biisi + ripsarilöpinää

Kuuntelen aika vähän uutta musiikkia, ja jos joku tämän vuoden puolella pistää paremmaksi niin jo on kumma. Erityisesti iskee laulajan ääni, joka kuulostaa melko paljon The Verven Richard Ashcroftilta!

(Oikeastihan perustin tämän blogin vain siksi, että saisin änkeä tänne kaikki kosmetiikka- ja musiikkihehkutukset joita kukaan ei jaksa kuunnella)

Ostin taannoin Max Factorin False Lash Effect -ripsivärin, jota mm. Ostolakossa-blogin Virve on ylistänyt. Aioin ensin tehdä tästä ihan kunnon postauksen ja vertailla MF:n Masterpiece-ripsariin, mutta en sitten jaksanutkaan :D Minulla ei nimittäin ole tästä sen kummemmin sanottavaa, joten totean vain, että Masterpiece ja FLE tekevät ripsissäni (melko pitkät ja kohtuullisen tuuheat, luonnontaipuisat) oikeastaan samanlaista jälkeä. Tykkään molemmista!

Pakko kuitenkin moittia FLE:tä sen harjasta. Ensimmäinen ajatus putkilon avattuani oli "JESSUS MIKÄ JÖÖTI". Se on siis varsin iso, mikä kyllä karsii melkoisesti ripsarin käyttömukavuutta. Enkä edes ymmärrä että miksi ihmeessä sen täytyy olla niin jumbopaksu, ne harjakset kun ovat kuitenkin samaa pituusluokkaa kuin Masterpiecessä.

Sudit. FLE vasemmalla.

Kököstä harjasta huolimatta aion kuitenkin ostaa jatkossa False Lash Effectiä kestosuosikki Masterpieceni sijaan hinnan takia. FLE-putkilo maksaa pari euroa enemmän kuin Masterpiece, mutta on silti litrahinnaltaan huomattavasti halvempaa ison kokonsa vuoksi: massaa putkilossa on 13,1 millitraa (Masterpiecessä sitä on vaivaiset 4,5 ml!).

Loppuun vielä superupea taidekuva, hehe.

Mulla tuli eilen verta nenästä.

Hyvää Riston päivää!

Risto on huippu! Harmi ettei Youtube löydä parhaita helmiä :) Ehdottomasti näkemisen arvoinen myös livenä, vaikkei tuo musiikki niin kovasti iskisikään!

Räkää päässä ja sementtiä sormissa

Seuraa päivän kuva-arvoitus:

Jep, olen kärvistellyt mukavan flunssan kourissa tämän ja eilisen päivän. Nenäni puskee räkää niin kuin Niagara konsanaan, joten olen lähinnä maannut sohvan pohjalla niistäen minuutin välein :D Nice. Kissojen mielestä tällainen on tietysti ihan huippua, ne ovat onnellisina käyttäneet minua patjanaan ja maanneet päälläni tuossa sohvalla. Kuvassa pientä taukoa röhnöttämisestä lintujen katselun merkeissä.

Yksi juttu tässä flunssassa on ollut poikkeuksellinen edeltäviin verrattuna. Kaikesta raivokkaasta niistämisestä huolimatta nenäni näyttää normaalilta, eikä ole siis rohtunut lainkaan! Ajatella.

Nenäni kunnosta on huolehtinut tämä kaksikko. Takana oleva tuubi on sinkkivoidetta, siis sitä kauppojen vauvaosastoilta löytyvää pyllyrasvaa. Sitä olen lätkinyt nenääni vähän pitkin päivää, aina kun on ruvennut tuntumaan epämiellyttävän kiristävältä.

Etualalla näkyvä lärpäke on näytepussukka apteekista saatavasta Bevita R -voiteesta. Tätä olen levittänyt kunnon kerroksen nenänpieliini aina ennen nukkumaanmenoa. Tämä on koostumukseltaan ihan superrasvaista, ja pääainesosana tässä onkin mineraaliöljy (juuri se, mitä minäkin koitan normikasvovoiteissa vältellä). Voide kuitenkin toimii tässä hommassa varsin hyvin, eikä aamulla ole punoituksesta tai kuivuudesta tietoakaan! Olen käyttänyt voidetta (juurikin tuosta samaisesta pienestä näytepussukasta) usein myös yöhoitona kuiville kynsinauhoille, ja toimii siinäkin hommassa oikein mainiosti. Käyn ostamassa tätä ehdottomasti lisää, jos tuo näyte joskus loppuu.

Sitten niihin otsikossa mainittuihin sementtisormiin. Minäkin kävin monen muun bloggarin tavoin sopulina paikallisessa Seppälässä katsastamassa Models Ownin kynsilakat. Olisin oikeasti halunnut mintunvihreää tai vaaleankeltaista, mutta eihän niitä siellä tietenkään ollut. Mukaan tarttui kuitenkin tuollainen harmaa lakkaa, joka on kaikessa sementtisyydessään niin karsea etten voi olla tykkäämättä siitä :D Tosi hauska sävy. Huomatkaa myös valtaisan seksikäs sairasteluasu: suklaatahroilla varustettu pörröinen Hello Kitty -kylpytakki!

Loppuun vielä kuvanlaatuvalitusta (jälleen): sain ärsyttävällä kamerallani kerrankin hyviä ja teräviä kuvia, ja sitten blogger sumentaa ne pikselimössöksi. Epäreilua!

Tutkituta pääsi netissä

Tykkään nettitesteistä, mikä onkaan hauskempaa kuin saada selville henkinen ikä (35) tai se, miten amis olet prosenteissa mitattuna (39%, keskiarvo 34%). Nämä tämäntyyppiset testit ovat kuitenkin selkeästi viihdyttämistä varten ja tuskin kukaan normaali ihminen ottaa amistestin tulosta mitenkään vakavasti.

Törmäsin kuitenkin netissä vähän vakavammanpuoleiseen testiin, Beckin masennustestiin. En oikein tiedä mitä mieltä olisin tuollaisen testin netissä olemisesta. Olen täyttänyt samantyyppistä testiä useassa eri paikassa osana masennuksen tilani arviointia. Näissä tilanteissa testi on tosiaan ollut vain tukemassa lääkärin/terveydenhoitajan/depressiohoitajan arviota, joka on muodostunut testin lisäksi myös omasta suullisesta arviostani sekä ammattilaisen esittämistä kysymyksistä. Nettiversion tulososiossa kuitenkin kerrotaan diagnoosi aika suoraan muutaman kysyksen perusteella. Vaikka suurin osa ihmisistä varmasti osaakin kyseenalaistaa testin tulokset, on se silti omiaan ruokkimaan luulosairautta. Ajattelen tässä nyt lähinnä sitä, että joku jolla on ihan OK elämänlaatu tekee tuon testin, saa siitä vaikkapa keskivaikean masennuksen pisteet ja alkaakin sen seurauksena kyseenalaistamaan sitä omaa fiilistä ja elämänhalua. Kuulostaa ehkä utopistiselta, mutta minusta ei ole ollenkaan kummallista vaikka näin kävisi.

Myös osa nettitestin kysymyksistä oli hieman outoja. Testissä esimerkiksi kysyttiin ruokahalun laskusta verrattuna normaaliin sekä laihtumisesta. Masennusoireena voi kuitenkin olla myös ruokahalun nousu (Tohtori.fi), ja ainakin itseltäni on kaikkien arviointikäyntien yhteydessä kysytty painon muutoksista.

Itsekin tietenkin uteliaana tein tuon nettitestin ja sain vaikean masennuksen pisteet. Viime lääkärikäynnillä diagnoosini oli keskivaikea masennus, ja kyllähän tuo testi sai vähän miettimään, kuinka huonosti minä oikeasti voin. Yritän nyt kuitenkin miettiä lähinnä sitä lääkärin luultavasti luotettavampaa arviota. Elämä on huomattavasti helpompaa, jos voi edes kuvitella olevansa vähän vähemmän pohjamudissa kuin mitä saattaa tosiasiassa olla.

Niin, voihan tuollaisesta testistä tietysti hyötyäkin olla. Kuten testin kuvauksessa sanotaan, on se "tarkoitettu henkilöille, jotka epäilevät olevansa ehkä masentuneita ja pohtivat, olisiko syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen." Mikäli testi saa jonkun tuollaisen henkilön hakemaan apua niin hieno homma! Uskoisin kuitenkin, että useimmat ihmisistä tuntevat omaa oloaan sen verran, että tietäisin milloin asiat ovat huonosti ja toivottavasti hakevat apua ilman nettidiagnoosejakin.

Kuolaa ja mustaa nahkaa

Kaiken paskan olon keskellä olen unohtanut sen tosiasian, että voitin taannoin Brandosin viikkokilpailusta 50 euron lahjakortin kyseiseen kenkäputiikkiin. Kävinkin sitten selailemassa nettikauppaa, mielessä oli (lohtu)shoppailla itselle jotkut hienot uudet käyttökengät.

No olihan siellä niitä kivoja käyttökenkiäkin, mutta rakastuin kuitenkin totaalisesti muutamaan yksilöön, joita ei kyllä käyttökengiksi voi kuvailla. En osaa käyttää korkokenkiä ihan arkikäytössä, ne saavat aina oloni tuntumaan jotenkin juhlavalta eivätkä oikein istu tyyliinikään. Yhdet kiilakorolliset kaunokaiset saatan kyllä pukea ihan kouluun tai kauppaankin, mutta ne piikkikorkoyksilöt jätän juhlallisempiin tilaisuuksiin. Niitä juhlatilaisuuksia on kuitenkin aika harvoin, enkä nykytilanteessa mitään baareissajuoksemistakaan harrasta, joten piikkikorkkarit jäisivät aika vähälle käytölle. Mutta olisiko se siltikään mikään huono juttu ostaa yksiä superkauniita rotantappajia ihan vain hyllyyn ihailtavaksi ja paijattavaksi?

Ensimmäisenä Wildflowerin Lolitat. 12-senttinen korko, peeptoe sekä remmejä(!), kaikki mustaa nahkaa (krhm, keinonahkaa...). Kauniit.

Toisena pientä ihmetystä. Olen inhonnut korkkipohjia kengissä niin kauan kuin muistan, mutta jostain syystä näissä Donna Girlin kengissä se iskee. Ja iskee muuten lujaa, taisin nähdä näistä kengistä märkää unta viime yönä ♥__♥

Friis & Company: Lula. Tätä ei kai tarvitse hirveästi selitellä? Upeat.

Last but definietly not least... Steve Maddenin Taylat. En osaa ollenkaan selittää, mikä näissä kengissä minua niin kovasti miellyttää. Kenkien päällinen on mokkanahkaa, enkä ole koskaan pitänyt mokasta materiaalina hirveästi, varsinkaan korkokengissä. Siitäkin huolimatta rakastuin näihin palavasti heti kun näin nämä Brandosin sähköpostiuutiskirjeessä ensimmäisen kerran. Rakastuin näihin niin paljon, että tallensin sivun kirjanmerkkeihin, että voisin mahdollisimman helposti käydä kuolaamassa näitä säännöllisesti :DDD Creepy. Sen 50 euron lahjakortin jälkeenkin näistä pitäisi maksaa vielä 85 euroa, mikä on tämänhetkisessä (tai siis ainaisessa, koska olen opiskelija-hevosenomistaja-köyhästä perheestä-säälittävä ja sillai) rahatilanteessa paljon maksettavaa kengistä, jotka viettävät aikaansa lähinnä hyllyssä.

Ah ja voih. Onneksi katsominen ei maksa mitään.

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voit voittaa 90 e
kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.
Kilpaile täällä”.

Kaikki kuvat Brandosin sivuilta.

I'm alive! (mostly I wish I wasn't)

Juupa juu. Viime aikoina on ollut pään kanssa taas sen verran tekemistä, että bloggaaminen tai sensellainen ei ole hirveästi kiinnostanut.

Projektit seisoo. Päiväohjelmani on pakollisia tallikäyntejä lukuunottamatta koostunut lähinnä joko sängyssä tai sohvassa makailusta ja ruokavalioni lähes pelkistä hiilihydraateista. Niitä olenkin sitten mättänyt ihan urakalla, sillä uudet päälääkkeet ovat ilmeisesti nostaneet ruokahaluani melkoisesti. Ei hyvä näin.

Nyt tarvisi taas koittaa vähän nousta ja kiinnostua elämästä ja omasta hyvinvoinnista sekä tästä blogista. Postausaiheita on kyllä kovasti suunniteltuna, mutta mikään ei ole viime aikoina oikein kiinnostanut. Koetan kuitenkin jatkossa saada itseni koneen ääreen kirjoittelemaan, jos vaikka alkaisi taas kiinnostaa. Ehkä se siitä taas :)