Sataa

No ei sada. Enää. Mutta viimeaikaisten sadepäivien kunniaksi, juuri kun luulitte päässeenne niistä eroon (hähää, väärin meni): Sata randomia faktaa ja turhaa nippelitietoa minusta! Kuvituksena arkistoista kaiveltuja kissakuvia vuosien varrelta. Kissakuvia voi laittaa postaukseen aina, aiheesta riippumatta.

1. Olen asunut elämäni ensimmäiset kahdeksan kuukautta Rovaniemellä, minkä jälkeen muutimme Etelä-Pohjanmaalle

2. Olen ratsastanut seitsemänvuotiaasta asti

3. Olen harrastanut myös balettia ja pesäpalloa

4. Minua harmittaa nykyään aivan mahdottomasti, että menin aikoinaan vaihtamaan baletin pesäpalloon

5. Minulle oli kauan epäselvää, minkä väriset silmäni ovat. Ne ovat yhä epämääräisen väriset, mutta selkeimmin kuitenkin vihreät.

5. En osaa laulaa, ja soittotaitonikin rajoittuu rytmisoittimiin ja "Ostakaa makkaraa" -kappaleeseen nokkahuilulla

6. Pidän ulkonäössäni eniten silmistäni meikattuna, erityisesti ripsistä

7. Pelkään hämähäkkejä paljon. Pelkään myös lähes kaikkia ötököitä kärpäsiä ja hyttysiä lukuun ottamatta, mutta hämähäkkejä kuitenkin eniten.

8. Pelkään myös korkeita paikkoja. Lisäksi minulla on jonkinasteinen kammo pilaantunutta ruokaa kohtaan, erityisesti home kammottaa minua.

9. Homekammoni ei kuitenkaan estä minua rakastamasta palavasti valkohomejuustoa

10. Minulla on outo mieltymys lasten purkkiruokiin (Piltti ym): tykkään niistä hedelmäsoseista sekä myös ruokasoseista, kylmänä purkista päin syötynä.

11. Useimpien ihmisten mielestä pilttimieltymykseni on ällöttävää. Miksi ihmeessä :D

12. Minun mielestäni rusinat leivonnaisissa ovat ällöttäviä. Nypinkin ne aina pois.

13. Minua ällöttää myös, jos ruuat sotkeentuvat lautasella keskenään. Erityisesti salaatin sotkeentuminen lämpimään ruokaan on inhottavaa, hrrr.

14. En ole kovin taitava syömään haarukalla ja veitsellä

15. Itse asiassa en ole koskaan ollut mitenkään kiinnostunut hankkimaan kyseistä taitoa, sillä mielestäni veitsen funktio on leikkaaminen eikä ruuan kasaaminen haarukan väärälle puolelle

16. Muuten olen kyllä pöytätapojen kannalla, ja esimerkiksi ruoka suussa puhuminen ja äänekkäästi syöminen (mässyttäminen ym) on minusta aika vastenmielistä

17. Mitä alkoholijuomiin tulee: pidän kuivista siidereistä, puolikuivista valkoviineistä, Jägermeisterista sekä Jack Daniels -viskistä

18. Olen harrastanut alkoholin juomista enemmän ala- kuin täysi-ikäisenä

19. Minusta joka viikonloppu umpikännissä örveltäminen on naurettavaa

20. Vielä naurettavampaa on leveillä sillä, kuinka paljon tuli juotua sekä naureskella mukahauskoille kännimokille, kuten vessaan omaan oksennukseen sammumiselle

21. Minua ärsyttää aika monet asiat

22. Tästä huolimatta olen ihan huumorintajuinen ja suvaitsevainen ihminen

23. Olen aina halunnut syntymämerkin

24. Jossain vaiheessa tajusin, että minullahan on jo sellainen, joskin hyvin pienessä koossa vasemmassa nimettömässä. Se kylläkin pienenee pikkuhiljaa koko ajan.

25. Minusta Kummeli on yliarvostettua ääliöhuumoria

26. Pidän kuitenkin Vintiöistä, joka on melkein samanlaista ääliöhuumoria

27. Minua naurattaa esimerkiksi myös Studio Julmahuvi sekä Pyynö

28. Minua on hyvin kauan kiehtonut ajatus rastoista. Olen kuitenkin niin nynny, etten ole vielä uskaltanut sellaisia hankkia.

29. Olen myös aina halunnut napakorun. Napani on kuitenkin mallia nappi, eikä siinä oikeastaan ole mitään, mitä lävistää.

30. En tiedä, mikä minusta tulee isona

31. Paitsi että isompi, mutta toivottavasti ei kovin paljoa

32. Minulla on isosisko ja pikkusiskopuoli

33. Välillä toivon, että minulla olisi myös veli. Ajattelen, että osaisin silloin suhtautua luonnollisemmin miehiin. Olen kasvanut pelkkien naisten keskellä, ja erityisesti pienempänä ujostelin vastakkaista sukupuolta kovasti.

34. Olen muutenkin aika ujo

35. Inhoan esiintymistä

36. Tuttujen ihmisten parissa olen kuitenkin aika puhelias, ja välillä jopa porukan showmies

37. Paitsi että nykytilanteessa olen hiljaisempi kuin normaalisti

38. Minulla on alemmuuskompleksi liian montaa ihmistä kohtaan

39. Pureskelen huuliani kun olen jännittynyt, tylsistynyt tai keskityn johonkin asiaan. Usein niin paljon, että niistä tulee verta.

40. Kynsiäni sen sijaan en ole koskaan pureskellut

41. Pidän raidallisista, ruudullisista ynnä muista kuvioiduista sukista

42. Tennissukista en ole pitänyt koskaan

43. Pidän lukemisesta

44. Lempikirjojani ovat mm. Philip Pullmannin Universumien tomu -trilogia, Douglas Adamsin Linnunrata-sarja (tämä tuli mieleeni kohdassa 42, yllättäen), Kari Levolan Tahdon sekä Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän

45. Pidän kovasti myös Tove Janssonin Muumi-kirjoista, ja mielestäni jokaisen ihmisen tulisi lukea Muumipapan urotyöt

46. Minua harmittaa, että Muumien imago on vesittynyt sen japanilaisen lastenpiirrettyversion vuoksi

47. Lempielokuviini kuuluvat esimerkiksi Kaunis mieli, Kill Bill I ja II sekä Disneyn Leijonakuningas

48. Myös Perhosvaikutus ja Unelmien sielunmessu ovat loistavia elokuvia, mutta en tahdo nähdä niitä uudestaan, koska ne ovat niin ahdistavia

49. Katson nykyään aika paljon ahdistavia elokuvia, tunnun törmäävän niihin tahtomattani. Tai sitten vain ahdistun helpommin kuin ennen.

50. Minua pelottaa, että olen keski-ikäisenä tyypillinen keskiluokkainen perheenäiti, joka haisee huuhteluaineelta ja pukeutuu Marimekkoon ja Torstain tuulipukuun

51. Siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä minusta tuntuu, etten tule koskaan hakkimaan lapsia

52. Pidän itseäni melko älykkäänä

53. En ole kuitenkaan koskaan uskaltanut tehdä älykkyystestiä sillä pelkään, että pettyisin tulokseen

54. Olen elämäni aikana kerran maistanut tupakkaa. Minusta tupakointi on ääliömäistä.

55. En ymmärrä, miksi tupakointi on täysin sallittua Suomessa, mutta kannabiksen käyttöä kytätään järjettömän tarkasti

56. Pääasiallisesti olen huumeita vastaan

57. En ole koskaan murtanut mitään luuta

58. Jos ei lasketa pikkuvarpaan hiusmurtumaa, jonka sain 8-vuotiaana matkiessani Spice Girlsin Mel C:n potkuja. Osuin pakastimeen.

59. En ole koskaan ollut sairaalahoidossa

60. Pienenä tämä harmitti minua, sairaalaan joutuminen olisi silloin ollut mielestäni khuul

61. No eipä ole enää

62. Pidän ihan suunnattomasti sipulista ja valkosipulista

63. Luulen, että tämä tulee vaikuttamaan suuresti elämänkumppanin valintaan. Ihminen, joka inhoaa sipulia ei voi asua kanssani saman katon alla

64. Pelkään, etten koskaan löydä itselleni elämänkumppania

65. Olen hetero, mutten ole koskaan sulkenut pois mahdollisuutta, että saattaisin joskus rakastua naiseen

66. En ymmärrä minkäänlaista homofobiaa

67. Rasismi kaikissa muodoissaan on minusta vastenmielistä

68. Olen opiskellut lukiossa kolme kurssia venäjää. Se on mielestäni yksi maailman kauneimmista kielistä.

69. Olen hyvä englannissa, mutta ruotsi tuottaa minulle jostain syystä erittäin suuria ongelmia

70. Junalla matkustaminen on minusta mukavaa

71. Junalippujen hinnat ovat Suomessa aivan liian kalliita verrattuna esimerkiksi lentojen hintoihin

72. Nautin väittelemisestä

73. Tämä johtuu varmasti siitä, että olen aina oikeassa. Ja vaikken olisikaan, osaan usein perustella asiat niin, että vastapuoli luulee minun olevan oikeassa.

74. Ihmiset, jotka eivät osaa väitellä rehdisti vaan inttävät vain mielipidettään kasvavalla äänenvoimakkuudella ovat raivostuttavia

75. Oikea nimeni on Sanna

76. En pidä nimestäni, ja olen harkinnut sen vaihtamista

77. En kyllä tiedä, osaisinko sopeutua uuteen nimeen

78. Aioin erota kirkosta heti kun täytin 18. Siskoni lapsen kummitätiys tuli kuitenkin väliin, enkä ole senk jälkeen saanut aikaan

79. Elämänkatsomukseni on monimutkaisesti jostain agnostikon ja ateistin välimaastosta. Kumpikaan ei oikein sovi siihen, miten asioista ajattelen

80. Olen aina ollut vähän pikkuvanha

81. Lapsena minua ärsytti, kun minulle lässytettiin

82. En vieläkään voi käsittää lapsille lässyttämistä. Vielä kauheampaa on vanhuksille lässyttäminen.

83. Olen vähän kielinatsi. Yhdyssanavirheet ovat kauheinta, mitä tiedän.

84. Myös se on kauheaa, kun sanotaan "maistuu hyvälle". Kuuluu sanoa "maistuu hyvältä".

85. Tiedän kyllä, etten itsekään kirjoita täydellisen oikeaoppisesti

86. Opin lukemaan ja kirjoittamaan 6-vuotiaana isosiskoni opettamana

87. Siskoni on vasenkätinen, ja minäkin opin pitämään kynää kuten vasenkätiset (ranne koukussa) vaikka olen itse oikeakätinen

88. En katso televisiota

89. Paitsi jos Pushing Daisies alkaa joskus uudelleen

90. Huomasin ihan tässä lähikuukausina, että kanamuna ruotsiksi eli hönsägg muodostuu sanoista höns ja ägg. Siihen asti luulin, että se koostuu sanoista hön ja sägg. Kanapussi.

91. N-Y-T, nyt -homman hoksasin sentään jo ala-asteella

92. Osaan tehdä aaltoja mahallani. Tai ainakin osasin vielä kun viimeksi kokeilin.

93. Minusta virallisten puheluiden soittaminen on äärettömän epämiellyttävää

94. Ylipäätään kaikenlainen virallisten asioiden hoitaminen virastoissa ynnä muissa on minusta inhottavaa

95. Haluaisin hypätä benji-hypyn

96. Korkeanpaikankammoni vuoksi en luultavasti uskaltaisi

97. Toisten fobioille nauraminen on idioottia

98. Vielä idiootimpaa on ylinopeuden ajaminen ja sillä leveileminen

99. Itsekkyys ja empatian puute inhottaa minua

100. Aion vielä joskus matkustaa Englantiin

Day 13 - A song that is a guilty pleasure

Tämä oli hankala. Päädyin kuitenkin Shakiran La Torturaan. Latasin sen alunperin siksi, että siinä on Alejandro Sanz ja Alejandro Sanzilla on (kuten olen tainnutkin mainita) maailman täydellisin ääni. Aloin kuitenkin tykkäämään itse kappaleestakin kovasti. Guilty pleasure ehkä siksi, että Shakira kuuluu siihen ylikaupallisten artistien genreen, jota vähän halveksin.

Asustelua

Edellisestä taas hieman kevyempiin tunnelmiin :) Asusteisiin nimittäin.

Olen aina ollut vähän huono käyttämään asusteita. Ihan viime aikoina olen koittanut parantaa tilannetta, kun olen huomannut miten helppoa asusteilla on muokata asuja eri tilanteisiin sopivaksi. Muutamia suursuosikkeja on jo ehtinyt muodostua, niistä lisää alla.

Huivit! Tykkään käyttää huiveja, ehkä siksi että niihin on kiva piiloutua? Ainakin ne ovat olleet kätevä lisälämmike koulussa, siellä kun on aina liian kylmä ja ikkunoista vetää. Alimmassa kuvassa kaikki aktiivikäytössä olevat, kahdessa ylemmässä kuvassa taas lempparit. Keskikuvan tummansiniruudullinen villasekoitehuivi on H&M:ltä ja ihan ykkönen talvella, ihanan lämmin ja iso. Ruskearuudullinen taas on enemmän käytössä kesäaikaan. Kutsun sitä kaulapöytäliinaksi: pelastin yhden pöytäliinan, jota äiti oli viemässä roskiin pienen reiän takia. Leikkasin vähän ja hapsutin (hapsuttaminen on yllättävän raastavaa puuhaa) ja sitten minulla oli uusi kaulahuivi. Tykkään!

Pipo. Huomasin viime syksynä tarvitsevani pipon, kun uudessa talvitakissani ei ollut huppua (sitä ennen olin käyttänyt pipoa joskus seiskaluokalla ja pärjännyt hupulla). Tiukan valinnan jälkeen voittajaksi karsiutui Asoksen harmaa lörttöpipo, jota olen käyttänyt huonon tukkapäivän pelastajana myös silloin, kun korvani eivät ole suojaa tarvinneet. Kesä (ja helteet?) ei kuitenkaan varmaan ole paras ajankohta pipolle, joten minun täytynee keksiä jotain muuta kun bad hair day iskee. Pitäisiköhän ostaa hattu?

Vyöt. Alakuvan vasemmanpuoleinen on ensimmäinen vyötärövyö jonka ostin, ja ollut kovassa käytössä. Toisen vasemmalta ostin Tukholman Vilasta edelliselle kaveriksi ja vaihteluksi. Kolmannen vasemmalta ostin joskus muinoin Onlysta lähinnä siksi, että se ei maksanut kuin kaksi euroa. On sitä muutaman kerran tullut käytettyä, ja enemmänkin olisi jos en tuntisi itseäni vähän hölmöksi pääkallojen seurassa.

Oikeanpuolimmainen on lemmikkini! Se on oikeasti siskoni, mutta minulla ikuisuuslainassa. Tykkään ihan mahdottomasti kuluneesta mutta pehmeästä mustasta nahasta sekä isosta ja painavasta metallisoljesta. Harmikseni tämä on kuitenkin minulle vyötärövyönä liian iso, ja olenkin käyttänyt tätä viimeksi silloin joskus 15-16-vuotiaana, kun perseen päälle asennetut vyöt olivat muotia. Täytyisi varmaan uskaltaa tehdä siihen lisäreikiä.

Laukut. Kuvaan pääsivät jälleen aktiivisessa käytössä olevat. Isot mustat "nahka"laukut ovat päivittäiskäytössä olevia käsilaukkujani, vaihtelen niitä tilanteen mukaan. En osaa käyttää normaalikäytössä mitään pikkukässäriä, eihän sellaisesta ole mihinkään! Juhlakäytössä minulla on sitten tuo pienempi malli, joka näyttää kuvissa lähinnä pesäpalloräpylältä. Oikeasti se on ihan hieno ketjuhihnoineen ja aavistuksen hohtavine materiaaleineen.

Svean laukku toimi koululaukkuna, nykyään lähinnä silloin kun tarvitsee jotain käsilaukkua isompaa. Tiedän millainen imago kyseisellä merkillä on, ja pohdinkin pitkään tuon tilaamista. Se vastasi kuitenkin kaikin puolin vaatimuksia (riittävästi tilaa, käytännöllinen malli, simppeli, hyvän värinen), ja päätinkin ettei nimi laukkua pahenna ja sillai.

Hiuspannat yms. Näitä tarvitsisin lisää. Joudun joka tapauksessa vetämään etuhiukset litteällä pannalla taakse kun sullon ne ratsastuskypärän alle, ja jos aion vielä sen jälkeen esiintyä jossain julkisesti ilman välisuihkua, on tuo oikeanpuolimmainen aika lailla ainoa pelastaja. Siis se, joka näyttää kuvassa lähinnä sotkeentuneelta puhelimenlatausjohdolta. Oikeasti se on söpö rusettipanta.

(tuolla taustalla ei ole virtsanäyte vaan äidin unohtunut sima)

Lopuksi vielä rannekorut ja rannekkeet. Näiden hienouden olen ymmärtänyt vasta tänä keväänä! Kaikki alkoi siitä, kun löysin jostain kätköistäni tuon vasemmassa kädessäni olevan leveähkön nahkarannekkeen, jonka ostin kauan sitten kirpparilta parilla kymmenellä sentillä. Olen ostamisen jälkeen vähän unohtanut sen, mutta nyt se on ranteessani harva se päivä.

Nämä olen kaikki ostanut aika hiljattain. Rusettirannekkeen ostin Tukholmareissulla Bikbokista, se sopii aivan täydellisesti tyyliini ollen samalla ronski, yksinkertainen ja tyttömäinen. Niittiranneke on Glitteristä ja hopeakoru Snö of Swedenin. Nämä yksin tai yhdessä sekä nahkaranneke kuuluvat nykyisin asuihini lähes aina. Ne ovat juuri sopivia koruja minulle: ei mitään liian fiiniä tai huomiota herättävää, mutta silti olo tuntuu puetulta (niin paljon kuin tuota fraasia inhoankin).

Muita kuin rannekoruja olenkin sitten aika laiska käyttämään. En laske huuli- tai venytyskoruja mitenkään koruiksi, vaikka vaihtelenkin niitä aika usein asun ja fiiliksen mukaan (paitsi nyt, kun olen ollut jo pidemmän aikaa kirjaimellisesti jumissa tuossa harmaassa muovihelmessä - se perhana on tipahtanut jengoiltaan jotenkin niin, ettei sitä saa enää auki!), vaan lasken ne lähinnä osaksi ulkonäköäni. (Oletteko muuten huomanneet ilmiömäisen kykyni muodostaa sulkulauseilla varustettuja kilometrilauseita, joista ei ota selkoa Erkkikään ja joiden pääpointti unohtuu jo hyvissä ajoin ennen puoliväliä?)

Day 12 - A song from a band you hate

Vihaan Jippua. En tiedä, mikä siinä naisessa on, mutta koko hänen olemuksensa, musiikkista puhumattakaan ärsyttää aivan mahdottomasti. Silloin, kun kyseinen kappale soi aktiivisesti radiossa, meinasin syödä pääni varsin moneen otteeseen. Aaaaargh.

"Itsemurha on itsekäs teko!"

Tänään vähän kiehahti. Eikä ollut ensimmäinen kerta tämän aiheen ympärillä. Kiehahtaminen on kyllä ehkä väärä sana, kyse on enemmän mielensä pahoittamisesta ja turhautumisesta.

Tuli puhetta henkilön itsemurhasta. Minulla on eräs tuttava, joka jaksaa aina, kun on puhe itsemurhasta, toistella sitä, miten kauhean itsekäs tuo teko on. Tämä henkilö luullakseni perustelee sitä sillä, että on sairastanut syöpää ja ollut siten ehkä vähän normaali-ihmistä lähempänä kuolemaa. En siltikään ymmärrä. Eikä tämä ihminen ainoa ole joka tätä mantraa toistelee.

Itsemurha on sellainen asia, jota tuskin on tähän mennessä kovin moni terve ihminen tehnyt. Ihmisellä kun yleensä on synnynnäinen vietti pysyä hengissä, ja tätä viettiä tuskin kukaan menee ihan huvikseen tai muiden kiusaksi kumoamaan. Yleensä ihminen, joka tappaa itsensä on siis tavalla tai toisella sairas. Yleensä kyse on varmasti mielen sairaudesta (vaikka voin kuvitella fyysisenkin syyn ajavan terveen ihmisen itsemurhaan, mutta se on taas toinen asia).

Masennus on tietyllä tavalla vaikea mieltää sairaudeksi. Ihmisillä kun on hyvää ja huonoa tuulta aina, ja jotenkin se liian kauan jatkunut huono tuuli on vaikea ajatella sairautena. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain pitkittynyt paha päivä, vaan sairaus, joka vaikuttaa toimintakykyyn, ajatteluun ja minäkuvaan. En vain jaksa uskoa siihen, että kukaan on tehnyt itsemurhaa vain kostaakseen tyttöystävälle, joka jätti tai pelkästään saadakseen muut ihmiset suremaan.

Itsekin ajattelen itsemurhaa paljon. Olen ajatellut sitä silloinkin, kun olen ollut terve, mutta silloin se on ollut nimenomaan sellaista itkuista itsekseen uhoamista ("kyllä te sitten huomaisitte kuinka paljon kaipaatte minua"). Nykyään se on erilaista. Ajattelen sitä täysin järkevästi, eikä siihen liity suuria tunneryöppyjä. Itsemurha merkitsee minulle tällä hetkellä helpotusta, viimeistä vaihtoehtoa. Olen ajatellut myös mitä läheiseni siitä ajattelisivat. Ihmisiä, joille se voisi olla suuri kolaus on vain pieni kourallinen, ja kenekään heistä elämässä minulla ei ole niin suurta paikkaa, että poistumiseni jättäisi aukkoa.

Ei, en todellakaan ole nyt tappamassa itseäni, tai edes ihan lähiaikoina. Jos tilanne menee joskus sietämättömäksi, aion luultavasti sinnitellä hengissä ihan vain sen kourallisen tähden. Halusin vain vähän valottaa sitä, miltä itsemurha näyttää täältäpäin, sairaan ihmisen näkökulmasta, sillä kyllä, minä olen sairas vaikka tällaista hömppäblogia kirjoitankin eikä ruumiissani ole mitään vikaa.

Takaisin siihen alkuperäiseen kysymykseen: itsekkyyteen. Kysymys on siis siitä, että omalla teollaan pahoittaa toisten ihmisten mielen. Itse pyrin elämään niin, että satutan mahdollisimman vähän ihmisiä ympärilläni. Koen, että minulla on melko korkea moraali, ainakin verrattuna useisiin ikäisiini. Kuitenkin välillä tulee niin perustavanlaatuisia asioita, että jos täytyy valita, elääkö itse tuskassa vai satuttaako vähän muita, niin... Tätä voisi mielestäni verrata parisuhteeseen, kyse on samasta asiasta vaikkakin eri mittakaavassa: mikäli parisuhteessa oleminen on toiselle osapuolelle liian epämiellyttävää, täytyy hänen lopettaa suhde. Se varmasti satuttaa sitä toista osapuolta, mutta loppujen lopuksi tilanne on kummallekin parempi.

(Ymmärrän, että kristinuskossa tätä asiaa katsotaan eri lailla. Itse en kuitenkaan usko Jumalaan, joten en ota kantaa niihin kysymyksiin. Joka tapauksessa minun mielestäni uskovan on yhtä lailla tökeröä tuomita joku itsekkääksi tällaisen teon perusteella.)

Toivon, etten nyt loukannut ketään tekstilläni, se ei todellakaan ollut tarkoituksena. Asia on kuitenkin minunulle iso, joskin aika kipeä, ja halusin nyt jakaa nämä ajatukset. Jos joku nyt jaksoi lukea tämän kilometritekstin loppuun saakka :)

Just get numb

Kuvaspämmiä lauantailta kun aurinko vielä paistoi. Kysynpä vain että miksi minun tuli tänään postia hakiessa talvitakilla kylmä, kun pari päivää sitten tarkeni topilla?

Ensin lauantain kookoshiutaleidenhakuasua eli farkkupaita in action. Olen niiin in love, ja nuo valkoiset kalsarit näyttää kuvissa kauheilta!

Sitten vapaudenriistosta kärsivää naukuapinaa. Yritin ottaa Ensiosta hienoja ulkoilukuvia, mutta se tuli aina poseeraamaan kameran linssiin kiinni. Sitten kun menin hihnan kantomatkan päähän, se loukkaantui ja alkoi pyydystää kärpäsiä.

Ensio edestä....

...Ensio takaa...

...Ensio puskassa...

...Ensio ja vintageaurinkotuoli....

...Ensio kyllästyy.

Day 11 - A song from your favorite band

Jäikö jollekin vielä epäselväksi mikä on lempiyhtyeeni? Oli melkoinen valinnanvaikeus tässä kun tykkään Blurin melkein kaikista kappaleista, mutta ajattelin nyt laittaa jotain vähän hitimpää. Ens kuitenkaan sitä iänikuista Song 2:sta. Vaan Beetlebumin. Se on hyvä. Sitäpaitsi bändin jäsenet (ainakin Damon ja Graham) ovat tässä videossa uransa söpöimmillään. Ja niin brittipop!

Fiksailua

HUOM HUOM kaikki tätä lukevat joilla on leveä näyttö: ulottuuko taustakuva nyt reunoihin asti? Koitin korjailla sitä tänään niin ettei se näyttäisi ihan kemmaselta, ja ainakin 17-tuumaisen läppärini näytöllä pelitti. Kertokaahan myös mielipiteitä siihen, pitäisikö tuota harmaata keskiosaa leventää vielä!

Kekkasin muuten myös miksi bannerini näytti isän koneella köpöltä. Selasin silloin Internet Explolerilla, ja se näyttää tuon pohjavärin jostain syystä väärin. Mutta IE:hän on muutenkin kökkö ;)

Home, where my music's playing

Lääh, kotona ollaan Tukholmareissulta. Viihdyn nykyään reissussa hyvin, tuntuu, että saa lomaa siitä omasta olosta ja masennus jää taka-alalle ja voi olla taas normaalisti. Useamman päivän reissujen jälkeen huomaa kuitenkin vähän pingottaneensa sen mielialan kanssa (vaikkei välttämättä tietoisesti), väsy iskee viimeistään sitten kun pääsee kotiin. Tänään onkin ollut aika lailla veto poissa.

Mukavaa siis kuitenkin oli, myös sää salli Tukholman päässä vaikka sadetta olikin luvattu. Ostoksiakin tuli tehtyä, mutta aika lailla tarpeiden rajoissa :) Nämä vaatteet tarttuivat mukaan:

Oasis

Se farkkupaita! Katselin montaa versiota ennen kuin täydellinen löytyi: Topshopissa toinen oli liian lyhyt ja toinen liian kirkkaan sininen, MQ:ssa ei löytynyt kokoja, JC:n version hihoja en saanut käärittyä ja Monkin paidat olivat väärän värisiä. Oasiksessa tärppäsi viimein, ja tuohon olen kyllä ihan supertyytyväinen!

H&M

Oasis

Perustoppejakin löytyi. Nudenväristä toppia olen etsiskellyt jonkin aikaan, ja Oasiksessa sattui silmään sopiva. Tuon materiaali on ohutta ja pääntien kanttaukset ovat satiinia, joten tuo menee jakun alla juhlavammassakin tilaisuudessa. Monikäyttövaate siis. Vielä jäin vähän kaipaamaan sellaista pitkänmallista yksiväristä t-paitaa.

Bikbok

Hah, näyn antaneen lopullisesti periksi leggingssimuodille! Noh, tuntuu minusta yhä vähän hölmöltä kulkea ihmisten ilmoilla kalsareissa. Halusin mustat tuollaiset lähinnä uutta farkkupaitaani ajatellen, ja Bikbokista sai kahdet yhden hinnalla.

Day 10 - A song that makes you fall asleep

Kuuntelen yleensä musiikkia mp3-soittimelta mennessäni nukkumaan ja mm. tämä kappale soi usein. Tämä ei siis ole tässä kohdassa siksi, että se olisi tylsä vaan koska se on upea kappale, jossa on rauhallinen mutta riipivä (ja ehkä vähän kaoottinen tunnelma. Radiohead - How to Disappear Completely.

Wanted/needed

Polyvore hyökkää jälleen! Olen lähdössä tiistaina äipän kanssa risteilemään tarkoituksena viettää keskiviikko Tukholmassa. Matkan päätarkoitus oli shoppailu, mutta koska tatuointiin on nyt säästettävä varsin ankarasti, täytyisi shoppailut pitää vähäsinä. Minulla on kuitenkin muutamia asioita, joita ehdottomasti tarvitsisin (tai haluaisin) ja näpertelin niistä tuollaisen kollaasin (jota Blogger ei suostunut keskittämään, hmph).

Farkkupaitaa olen halunnut jo pidemmän aikaa. Sellaista pehmeää ja vaaleaa sekä tarpeeksi pitkää, että sitä voi pitää pelkkien legginssien kanssa. Elämässäni on ehdottomasti farkkupaidan mentävä aukko.

Perustoppeja ja -t-paitoja tarvitsen ehdottomasti lisää. Sellaisia hyvänmallisia yksivärisiä, joita voi pitää oikeastaan minkä kanssa ja missä vaan. Minulla on yksi pitkä tummanharmaa luottoteeppari, joka sopii kaiken kanssa ja joka päällä näytän aina hyvältä, mutta se alkaa olla jo niin kulunut, että tarvitsisin kovasti sille seuraajan. Mielellään parikin.

Hiuspantoja tahtoisin myös lisää. Ne ovat varsin käteviä silloin, kun otsatukka on litistynyt ratsastuskypärän alla eikä sitä voi pitää auki. Kiva panta vie sitäpaitsi kätevästi huomion itseensä silloin kun hiukset eivät jaksa olla edustuskunnossa.

Myös pari vyötä tulisi tarpeeseen. Ainakin joku leveä vyö olisi hyvä olla olemassa, ettei aina tarvitsisi pitää sitä yhtä ja samaa.

Pöllöpipo ei ole tarvelistalla, mutta pääsi kuvaan koska oli niin söpö :)

Day 09 - A song that you can dance to

Alejandro Sanzilla on universumin täydellisin ääni! Suurimmaksi osaksi miehen musiikki on kuitenkin ärsyttävää radionovaballadiosastoa, mutta Try to Save Your Song on ihan tanssittava.

Projektikuulumisia ja painopohdintaa

Blogini alkutaipaleella puhuin projekteista, joita on ollut tarkoitus tässä kehitellä kevään aikana. Ajattelinkin nyt kertoa vähän, mitä noille projekteille kuuluu. Niin no, oikeastaan niille ei kuulu oikein mitään.

Kynsistä kerroinkin jo, että aloitin Nail Envyn käytön hiljattain, vielä ei ole näkyviä tuloksia saatu. Kynteni ovat tällä hetkellä aika lyhyet, mutta eivät enää ihan niin älyttömän liuskoittuneet kuin helmikuussa.

Liikunnan ja ruokavalion suhteen tilanne on sama kuin helmikuussa. Kevättalvesta tilanne oli hetken aikaa hyvä, kuntoilin ja söin suht järkevästi. Oletan tämän johtuneen siitä, että palasin (tyhmyyksissäni) hetkeksi yhteen paskiaiseksäni kanssa, ja tämä sai minut ehkä panostamaan omaan kroppaan ja hyvinvointiin. Sitä iloa ei jatkunut kuin muutama viikko, sen jälkeen tilanne repsahti ja tällä hetkellä tilanne on se, että kunnon ruokaa syön silloin tällöin jos muistan/huvittaa/äiti on laittanut. Karkkia ym. syön melko paljon. Liikuttua ei tule kuin sen verran, mitä tallilla on pakko.

Luultavasti motivaation puute johtuu paljon siitä, että masennukseni ei ole mennyt yhtään parempaan suuntaan. Oma kroppa ei jaksa paljoa kiinnostaa, eikä kyllä oikein mikään muukaan. Niin että kiinteydy siinä sitten.

Kaiken lisäksi olen vielä lihonut. Luultavasti tämä johtuu lääkkeistä, sillä vaikka ruokavalioni ei mikään terveellinen olekaan, jäävät kalorimäärät melko pieniksi kun syön aika vähän. Tämä on sitäpaitsi ensimmäinen kerta elämässäni kun lihon.

Periaatteessa minulla ei tämän suhteen ole mitään ongelmaa, sillä olen kyllä täysin normaalipainoinen (sitäkin ensimmäistä kertaa ikinä). Oma kroppa tuntuu kuitenkin viiden lisäkilon kanssa vieraalta, en tunne oloani mukavaksi, kauniiksi tai tyytyväiseksi.

Maria kirjoitti pari kuukautta sitten hyvän olon painosta. Allekirjoitan tuon tekstin täysin, ja koen, että se oma hyvän olon painoni on siinä, missä se on koko täysikasvuisen ikäni ollut: painoindeksin mukaan juuri ja juuri alipainon puolella.

Tiedän, että olen silloin monen mielestä liian laiha, ja että jotkut ajattelevat että näytän paremmalta normaalipainoisena. Silloin kuitenkin viihdyn kropassani ja eikö se ole tärkeintä! Enkä edes ymmärrä, miksi lievää alipainoisuutta paheksutaan. Se ei ole terveydelle haitallista, kuten ei lievä ylipainokaan.

Selvennettäköön siis vielä: en ihannoi sairaalloista laihuutta tai havittele itselleni anoreksiaa. Anoreksia on sairaus siinä missä masennuskin, eikä siinä ole mitään tavoiteltavaa. Ylläolevaa kuvaa pidänkin rajapyykkinäni. Kuvan nainen on jo vähän liian laiha ollakseen minusta kaunis, ja minun toivekroppaani kuuluu myös lihakset.

--

Day 08 - A song that you know all the words to

Näitä on paljon, osaan kymmenien laulujen sanat ulkoa :) Valitsin kuitenkin CMX:n Elokuun kruunun, CMX on yksi suurista suosikeistani eikä saa jäädä pois tästä haasteesta.

Kaikki kuvat täältä.

Lähikaupan ylistystä

Nyt on pakko kehua lähikauppaa. Tämä kauppa on siitä erikoinen, että se ei kuulu mihinkään ketjuun. Tästä syystä pieni kauppa yllättää välillä valikoimillaan, ja välillä sieltä löytää juttuja jota ei paikkakuntamme isoimmista ketjumarketeista löydy. Ihan huippu paikka!

Viimeksi löysin sieltä kondensoitua maitoa! Olen jo pitkään kuolannut tätä Kinuskikissan ohjetta, ja voi pojat kun olin innoissani kun löysin maitopurkkeja lähikaupasta.

Keittelin maidon purkeissaan toffeeksi ja leivoin äitienpäiväkakun :) Oli hyvää! Kuvassa on viimeinen pala, ja ulkonäkö on jo vähän kärsinyt.

Day 07 - A song that reminds you of a certain event

RMJ 09 ja Marko Haavisto & Poutahaukat - Paha vaanii. Masennusoireet olivat jo kovasti pinnalla viime kesänä, ja kyseiset juhannusfestarit olivat aikalailla viimeinen kerta kun minulla on ollut kunnolla hauskaa. Paha vaanii nousi leirimme ykköslemppariksi juhannusmixtapelta.

Kallis lasti

Junamatkalla Helsinkiin huomasin, kun joku vanhempi mies meinasi unohtaa laukkunsa junaan. Totesin, että eipä moinen olisi mitenkään ihmeellistä minullekaan (unohdin tässä taannoin, että hevosellani on nykyään tarhakaveri - jätin hevostani tarhasta hakiessani portin auki.... Sitten ihmettelin, että miten tuo yksi tuossa vapaana seikkailee), ja ajattelin siinä, että onneksi en kuljeta laukussani mitään arvokasta/korvaamatonta....

...kunnes muistin täytenä tursuilevan meikkilaukkuni. Säilytän aika isoa osaa meikeistäni aina suht isossa meikkilaukussani, ja se kulkee yleensä myös matkoilla kokonaisuudessan mukana.

Tänään tein inventaarion meikkilaukkuuni (heitin menemään mm. kolme vanhaa ripsaria) ja samalla selvitin, että miten kallista lastia minä mukanani oikein kuljetan.

Pöydälle kasattuna määrä näyttää pienemmältä kuin onkaan

Meikkilaukkuni sisältö koostuu ihan vain paria poikkeusta lukuunottamatta markettikosmetiikasta ja EDM:n halvoista mineraaleista. Siitäkin huolimatta meikkilaukkuni sisällön arvo oli noin 250 euroa! (Osan hinnoista jouduin arvioimaan kun en tarkkoja hintoja muistanut.) Aikamoinen määrä rahaa jos laukku sattuu vaikka matkalla katoamaan...

Päätin sitten kokeeksi kasata tuollaiseen pienempään pussukaan mahtuvan matkasetin, joka sisälsi päivittäin tarvittavat meikit (mineraalipohja, peiteaine, valokynä, ripsari, pari kajalia, kulmakynä) ja lisäksi tarvikkeet simppeliin juhlameikkiin (muutama luomiväri, eyeliner, huulikiilto). Tämänkin setin hinnaksi tuli siveltimineen lähes sata euroa!

Eipä tule kyllä helposti ajatelleeksi, minkä arvoista tavaraa kosmetiikka on kun sitä suuria määriä kuljettaa mukanaan. Minulla kun siis tosiaan on lähinnä markettimeikkejä, voin vain kuvitella millainen arvo vastaavalla määrällä selektiivistä kosmetiikkaa olisi.

Sitten asiasta vatutukseen. Tänä aamuna muistin nimittäin mitä minun olisi pitänyt Helsingin reissulta ostaa.

Niinpä niin. Kuivashampoota! Fakin Rockaholickini lakkasi sitten toimimasta lopullisesti ja sylki päähäni vain jotain märkää liejua sen kuivashampoon sijaan. Hitto. Nyt olen sitten ilman kuivashampoota, ja minä kun ehdin itseni tuolla ylihinnoitellulla brändimömmöllä koukuttaa. Eikä tästä kolmen pankkiautomaatin kaupungista (!) sellaista tietenkään saa. Pöh.

Day 06 - A song that reminds of you of somewhere

Akcentin Kylie soi ahkerasti paikallisessa alaikäisten diskossa ekana kesänä kun kävin siellä (15-vuotiaana :')). Kappale on ällöttävistä sanoituksistaan huolimatta mainio tanssibiisi, ja aina kun kuulen sen, palaa mieleeni elävästi kyseinen teinihelvetti, kokikseen laimennettu viski, savukoneen pölyn tuoksu ja paleleminen kun säällä kuin säällä piti pukeutua toppiin.

When was the last time you ran into the night

Kas vain, en ole postannut yli viikkoon. Johtuu siitä, että ensin olin Helsingissä, sitten olin kipeänä (olin kyllä myös Helsingissä kipeänä) ja sitten ei vain mikään oikein huvittanut. Noh, nyt ollaan takaisin langoilla. Itse asiassa olen värkkäillyt blogin kanssa koko päivän. Huomasin nimittäin Helsingissä isäni koneella, että blogin taustakuva ei toimi leveällä näytöllä niinkuin pitäisi. Hmph. Tätä olen yrittänyt korjata koko päivän, tuloksetta. Tuplahmph ja paljon kirosanoja. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa ja miksi se ei onnistu mitenkään päin @#!$!!! Taidan yrittää vielä huomenna ja luopua koko taustakuvasta mikäli se ei ota onnistuakseen. Hmphmphmph!

Pakko myös kysyä teiltä, että miten tuo banneri teidän koneillanne näkyy? Minulla se nimittäin näkyy niinkuin tarkoituskin, eli bannerin tausta on samanvärinen kuin blogin tausta. Isäni koneella se kuitenkin näkyi jostain syystä sillä lailla, että bannerin pääskyt ja muu sälä oli tummemmalla pohjalla kuin blogin tausta. Äärrrrrrrrr en ymmärrä miten se on mahdollista kun olen säätänyt blogin ja bannerin taustat html-värikoodilla, eli niiden pitäisi olla samat. Mutta siis, miten teillä on?

No, olisi kuitenkin vähän Helsinkireissukuulumisia. First things first, koko reissun tarkoitushan oli nimittäin tatuointiajan varaaminen. Minulla on ollut kuva mielessä ties kuinka kauan, ja nyt alkaa rahatilanne olla sellainen, että uskalsin varata ajan (vaikka hinta-arvio kyllä oli vielä isompi kuin odotin, iiks). Aika meni heinäkuun lopulle, mutta kiva vaan kun on jotain odotettavaa. Olen oikeastaan itsekin yllättynyt tästä kivasta odotuksen tunteesta, ja siitä, miten innoissani asiasta ole. Jee!

En jaksanut kierrellä kauppoja Helsingissä, osin säästösyistä ja osin siksi, että vointini ei ollut huippuluokkaa. Pari tarpeellista ostosta tuli kuitenkin tehtyä.

Tarkennus päin seinää (!) mutta eiköhän siitä selvän saa.

No, jos tarkkoja ollaan niin vain toinen taisi olla oikeasti tarpeellinen. OPIn Nail Envy nimittäin. Kynteni ovat olleet varsin huonossa kunnossa, joten ajattelin hankkia kynnenkovettajan. Nail Envy on varsinainen kulttituote, jota kehutaan niin älyttömän paljon (mm. Virve ylistää kyseistä tuotetta) että halusin kokeilla, onko tuote tosiaan ylisanojen sekä hurjan hintansa (27 e) arvoinen. Raporttia siis luvassa.

Toinen pullo kuvassa on Orlyn Matte Top -päällyslakka, jonka investoin mattalakanhimoissani. Tämä on ihan kiva, mutta olisi ehkä kuitenkin pitänyt hommata jostain se Essien versio. Orly ei ehkä ole tarpeeksi mattainen. Paitsi jos sitä lataa kynnelle hillittömän kerroksen, mutta sitten lakan väri kärsii. Hmph sillekin.

Håhoo, ensimmäiset meikkikuvat tässä blogissa! Noh, näitä tuskin tulee mitenkään hillittömästi tulemaan tulevaisuudessakaan, koska kamerani on mitä on eivätkä meikkaustaitoni ole lähelläkään sitä tasoa mitä useissa muissa meikkiblogeissa. Nyt kamerani kuitenkin sai meikin vangittua ihan ookoosti, joten jaan nämä kuvat :)

Meikin väriyhdistelmää tulen luultavasti käyttämään vastaisuudessakin, vaikken mikään suuri violetin ystävä olekaan. Meikissä on siis käytetty osaa uusista mineraaleistani sekä Urban Decayn shokkiviolettia Flash-sävyä, jota halusin kokeilla käytännössä. Flash löytyy silmän alaulkonurkasta, ja on luonnossa vielä kirkkaampi kuin kuvassa.

Meikissä käyttämääni varjostustapaa (tai siis useiden sellaisten yhdistelmää) en varmasti tule käyttämään uudestaan. Varjostukset ja korostukset loivat silmän ollessa auki järkyttävän illuusion turvonneesta kulmaluusta, ja kun tämä yhdistettiin siniviolettiin väriin, näytin turpiinsaaneelta. Ei siis ihan toiminut :D

05 - A song that reminds you of someone

Kerkko Koskisen Sateentekijä muistuttaa monella tavalla entisestä poikaystävästä, joka merkitsi minulle enemmän kuin kukaan poika koskaan, mutta osoittautui täydellisen kusipäiseksi.