In progress

Jos joku eksyi tänne aiemmin illalla ja löysi ei-mitään, niin se johtui ihan vain siitä että muokkasin tätä ulkoasua. En siis ollut pettymykseksenne kadonnut kokonaan, höhö.

Tämä ulkoasua ei tule jäämään, sillä en pidä tästä :D Tausta ei toiminut niinkuin olin ajatellut, joten jatkan hommaa luultavasti huomenna. Onko jollain muuten vinkkiä miten kummassa saan tallennettua tuon bannerikuvan niin ettei siihen tule tuollaista ihmeellistä häiriötä(ammatillinen kieli hallussa)? Ei se noin huonolaatuinen ollut vielä kun tein sen! (Edit. tallensin sen png.-muotoon. höhö.)

Ei vieläkään Se Oikea

Se ei ollut tämä eikä tämä, eikä se pettymyksekseni ollut tämäkään:

Menin Helsingissä viimeksi ollessani käymään Kicksissä, tarkoituksena ostaa testikäyttöön Tony & Guyn kuivashampoo. Kyseinen tuote oli kuitenkin ilmeisesti loppu, sillä sitä ei löytynyt hyllystä. Sen sijaan hyllyssä oli Björn Axenin Styling Powder, joka ei kai ihan varsinainen kuivashampoo olekaan, mutta jota on kuitenkin siihen tarkoitukseen muutamassa blogissa kehuttu. Styling Powder lähti siis mukaan paikkaamaan kuivashampoon tarvettani, ja täytyy kyllä sanoa että onneksi ostin kokeiluun pienemmän koon (80 ml) enkä täysikokoista pulloa.

Minua tuote ei nimittäin miellyttänyt. "Pesu"teho ei ollut kummoinen, vaikka hiukset vähän paremmilta näyttivätkin kuin ennen tuotteen käyttöä. Kohotuskaan ei yltänyt lähellekään siihen, mihin aiemmin kokeiltu Rockaholic ja jopa muutoin floppi Biozell pystyivät. Tuoksu oli tässäkin vähän epämiellyttävän voimakas, tässä ei kuitenkaan niin paha kuin Biozellissa, eli tätä pystyn käyttämään. (Minusta on aika yllättävää, että näistä kolmesta Tigissä on ollut se kaikkein miedoin ja miellyttävin tuoksu!)

Kaikkein huonoin puoli Styling Powderissa on se, että jos tuotetta käyttää liikaa, on se ihan äärettömän hankala saada häivytettyä pois hiuksista. Ei lähde ravistelemalla, eikä kampaamalla, ja täytyy kyllä sanoa, että olen mieluummin hiukset lähmäisinä kuin hiukset valkoisessa jauhossa. Ehkä tämä olisi mukava juttu jos haluaisin joskus naamioitua mummoksi?

Tässä siis koko surkeiden puteleiden sarja. Rockaholic on näistä minusta ollut loistotuote, mutta haluan löytää yhtä hyvän tuotteen luotettavalla pullolla. Jatkan siis etsintöjä, jälleen.

Hel(l) looks good

Hel Looks on minusta mainio sivusto. Jostain syystä pidän siitä paljon enemmän kuin maineikkaista ulkomaisista, kuten The Sartorialistista (minulla meni kauan oppia kirjoittamaan tuo oikein) tai Face Hunterista. Hel Looks vain toimii minusta sivustona paljon kivemmin kuin nuo perinteiseen blogipohjaan tehdyt vastaavat. Lisäksi minua ärsyttää etenkin ensin mainitussa kuvien liiallinen täydellisyys.

Selailin viikonloppuna Hel Looksin läpi miltei kokonaan, ja poimin sieltä esiteltäväksi eniten omaa tyylisilmääni hiveleviä kuvia.

Rakastan a) kauluksellisia paitoja b) ruutuja c) mustaa d) leveitä vöitä e) hakasia f) maiharimaisia siroja kenkiä. Ei siis taida olla ihme, että rakastan Hollyn asua? Kaikki nuo kun näyttävät toimivan yhdessä mainiosti.

Anun asussa pidän kovasti erilaisten tyylien yhdistelystä: maskuliinista ja naisellista, ronskia ja siroa. Mustavalkoisuus pitää asun kuitenkin tarpeeksi simppelinä.

Miksi minä en näyttänyt samalta kuin Nelli kun olin 13-vuotias? Tyttö näyttää kuvassa ihan mielettömän söpöltä, vaikkei olekaan pukeutunut tyttömäisesti tai mihinkään vaaleanpunaisiin hörhellyksiin. Rennot kerrokset toimii aina, ja tässä asussa jopa yleensä ei-niin-kivat varsilenkkarit toimii hyvin!

Annin asussa on paljon samaa kuin edellisessä, mutta tämä osuu ehkä paremmin omaa tyyliini ollen astetta rokahtavampi. Tässä on kaikkea sopivasti: värejä ja mustaa, rentoa ja skarppia sekä jälleen eri tyylien yhdistelyä. Plus huivi, olen halunnut samankaltaista jo vaikka kuinka kauan, mutta täydellinen yksilö ei vain ole osunut vastaan. Ehkä tänä syksynä?

Ah nostalgia-asu! Kaikki nuo yhdistettynä ei ehkä toimisi itselläni yhtä hyvin kuin Ilsalla, mutta vanhan armeijatakin, maijapoppaslaukun tai uskomattoman kauniit nyörikengät huolisin kyllä itselleni koska tahansa.

Yleensä glam-rock tyylisuunta ei iske minuun laisinkaan, mutta Nancyn asussa kaikki on osunut niin nappiin, etten voi olla tykkäämättä. Rutkasti asennetta ilman mitään ylimääräistä.

Johannankin asussa kaikki on vain sattunut osumaan täydellisesti oikeaan. Luulen, etten pitäisi asusta yhtään näin paljon, mikäli farkkuliivin alla olisi valkoisen topin sijaan esimerkiksi punainen (joskus se vain on niin pienestä kiinni).

Asun viehätystä ei muuten yhtään vähennä se, että kuvassa taitaa olla täsmälleen samanlaiset buutsit kuin taannoin äitini kaapista löytämäni, omani ovat vain vähän (köh) patinoituneemmat. Tämä kuva kyllä taitaa ratkaista ongelmani kannusremmikoristeista: kengät näyttävät oikein hyviltä ilman!

Viimeiseksi kuva, joka herätti minussa suurta kateutta. Bjørtin asu vain näyttää ihan järjettömän hyvältä, vaikkei siinä ole edes mitään erikoista. Tyyli on superhelppo kopioida, mutta minulla on sellainen kutina, etten näyttäisi tismalleen samassa asussa läheskään yhtä hyvältä. Toiset ihmiset vain on luotu loistamaan liian isoissa kauluspaidoissa ja sukkahousuissa, itse en harmikseni kuulu näihin ihmisiin.

My precious

Masentuneen bloggaajan dilemma: aiheita olisi varastossa vaikka kuinka paljon, mutta energiaa postausten tekoon ei riitä. Silti tekisi mieli postata. Elämän suuria ongelmia.

Noh, joka tapauksessa minun on pitänyt vaikka kuinka kauan esitellä vähän hevostani. Kissoistahan olenkin tehnyt jo esittelyt, mutta tämä on vähän jäänyt kun on ollut muutakin kirjoitettavaa. Nyt kuitenkin sain viime viikonlopun kisoista hyviä kuvia, joten nyt on hyvä aika tehdä tämä postaus :) Kaikki postauksessa esiintyvät kisakuvat on siis kopioitu täältä kuvaajan luvalla.

Topi fact file

Virallinen nimi: Toleranz

Sukupuoli: ruuna

Rotu: puoliverinen (ESH)

Ikä: 8 vuotta

Topi on siis minun ja siskoni yhteinen hevonen. Ostimme sen talvella 2008 yhteiseksi harrastuskaveriksi, eli yhteistä taivalta on ehtinyt kertyä jo kohta kolme vuotta.

Harrastaminen tarkoittaa minun kohdallani sitä, että kilpailen Topin kanssa aluetasolla esteitä. Sisko ja siskon mies on kisaamisessa mukana nykyään lähinnä kuljetus- ja hevosenhoitoapuna :) Tällä hetkellä kilpaillaan 90 ja 100 cm luokissa, mutta ensimmäiset 110 cm startit olisi tarkoitus päästä kokeilemaan vielä tällä kaudella.

Luonteeltaan Topi on maailman kiltein. Sen kanssa on mukava puuhailla, kun tietää, että se osaa käyttäytyä kaikissa tilanteissa ja kunnioittaa ihmistä. Topi ei ikinä näyki, potki, ryntäile tai pukittele, ja siinä missä joidenkin hevosten kanssa täytyy olla tiukkana ihan tavallisissa talutustilantiessakin, onnistuu Topin jaloissa kykkiä vaikka trimmaamassa jalkakarvoja ilman että sitä tarvitsee edes sitoa kiinni.

Toisaalta Topi on myös hyvin herkkä ja välillä melko säikkykin, ja tämä täytyy muistaa sitä käsiteltäessä ettei synny mitään ylimääräistä hämminkiä :) Lähinnä täytyy muistaa, että koska Topi jännittää välillä kovasti uusia asioita, täytyy niihin totuttaminen tehdä korostetun rauhallisesti. Tämän huomasin esimerkiksi silloin, kun päätin ihan huvikseni kokeilla ilman satulaa ratsastamista: komean ilmalennon jälkeen tajusin, ettei Topilla ole varmaan ennen moista harrastettu.

Topi tuntuu terveytensä puolesta olevan harvinaisen huono-onninen hevonen. Sillä tuntuu olevan hyvin usein jos jonkinlaista vaivaa, mikä saa tietysti minut ja siskoni aina huolesta sekaisin. Isoin juttu oli keväällä 2008, jolloin Topi jouduttiin kolmen päivän ähkyn seurauksena leikkaamaan: ähkyleikkaus on iso toimenpide, ja toipumiseen meni koko kesä ja syksy. Nykyään Topi on entistä ehompi, ja leikkauksesta muistuttaa enää pieni kohouma vatsan alla. Yllä olevassa kuvassa Topi on sairaalassa Helsingissä, leikkauksesta on kulunut muutama päivä ja laiha reppana näyttää siteensä kanssa kahtiahalkaistulta.

Hevosen omistaminen on ehkä enemmän elämäntapa kuin harrastus, sillä siihen kuluu kyllä suunnilleen kaikki raha ja vapaa-aika. Hyvät hetket ylittävät kuitenkin huonot puolet kirkkaasti, eikä elämää ilman hevosta osaa enää edes oikein kuvitella. Ja onhan Topi nyt ihan huippu tyyppi ♥

Onko lukijoissa hevosihmisiä, tai jopa hevosenomistajia? Vai eikö voisi vähempää kiinnostaa?

Tällä hetkellä

Musiikin kuunteluni on kausittaista: välillä on kausia, jolloin teen jatkuvasti uusia löytöjä (ei välttämättä uutta musiikkia), toisinaan taas kuuntelen vanhoja suosikkiartisteja ja -albumeja ja toisinaan taas on hiljaisia kausia, jolloin en kuuntele musiikkia juuri lainkaan tai laiskailen tietokoneen soittimen random-toiminnolla.

Tällä hetkellä on menossa vilkas kausi, ja löydän jatkuvasti uusia artisteja ja mainioita kappaleita. Tässä muutama viime aikojen uusia rakkaus:

Melko indiepainotteista tällä kertaa. Viimeinen kappale oli ehkä vähän yllätys itselleni: ruotsinkielinen elektropop ei ehkä ole sitä tyypillisintä musiikkia mistä itse pidän. Det Var Jag iskee kuitenkin täysiä!

Kynsien rappio

Se kiireinen heinäkuu meni, ja kuvittelinko elokuun olevan jotenki parempi? Kuvittelin, ja olin väärässä. Olen ollut melkein koko ajan töissä, parannellut tatuointia ja hevostellut ottaakseni takaisin heinäkuussa menetettyä heppa-aikaa. Huomenna olisi ratsastuskisat tiedossa, ensimmäiset sitten toukokuun! Suunnitelmissa oli kyllä kisata enemmän tällä kaudella, mutta kesä vain meni.

Kiire väsyttää kauheasti. Lisäksi töissäkäynnistä ja kiireestä ovat kärsineet kynteni: jatkuva pesu töissä kuivattaa käsiä aivan kauheasti, enkä ole jaksanut hoitaa niitä kaiken hälinän keskellä. Tuloksena lohkeilleet ja liuskoittuneet eripituiset kynnet sekä kuivat, halkeilleet kynsinauhat. Yhhyh, en kehtaa laittaa edes kuvia. Tänään ajattelin panostaa sen verran että viilaan kaikki kynnet lyhyiksi, kynsiprojektin aloitan jälleen alusta jahka työputki päättyy.

Tahdon tähän vielä kertoa uudesta rakkaudestani:

Ingmannin Ihana-jugurtti, maanpäällinen taivas kartonkipurkissa! Tarkemmin sanottuna vaniljan makuinen sellainen, ensimmäinen vaniljajugurtti jossa oikeasti on vaniljaa. Jugurtti on vähän kellervää ja siinä on mustia pisteitä, ja maku on mahtava! Todella vaniljainen, eikä yhtään hapan eikä myöskään liian makea. Tällä viikolla olen syönyt jo neljä litraa, pitäisiköhän vähän rajoittaa? Mutta kun se on niin hyvää ♥____♥

Minä söin eilen iltapalaksi jugurttia, ja tässä on sitten kissojen iltapala, porsaan sydän. No ei ne kyllä ihan kokonaan tuota eilen saaneet, kyseinen mötikkä painaa lähes puoli kiloa :D Halusin ottaa tuosta kuvan, koska se oli paketissa hämmentävän symmetrisen sydämenmuotoinen. Sydän kuitenkin vähän levahti ja halkesi kun otin sen tyhjiöpakkauksestaan, mutta otin siitä kuvan silti. Toivottavasti kukaan ei järkyttynyt.

Together at last in the same black hole

Otsikkohan ei liity asiaan muutoin kuin siten, että olen viime aikoina kuunnellut pitkästä aikaa The Arkia. En toki niitä hurmoksellisimpia happyhappyjoyjoy-kappaleita sentään!

Asiaan: perjantaina hakattiin tatuointi jalkaan! Jejj! Kuvia en tänne laita ennen syyskuuta, jolloin kuva tehdään loppuun, mutta tässä vaiheessa voin kertoa että kuvani on ainakin parempi kuin nämä:

Gaah. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että tatuoijani on tehnyt tähän asti ihan mieletöntä työtä, jota ei voi edes verrata ylläoleviin! Ja kyllä, olin niin viisas että kävin tatuointiaikaani edeltävänä päivänä pelottelemassa itseäni Ugliest Tattoosissa. Arvatkaa näinkö painajaisia seuraavana päivänä :D

Sivustoilta bongattu myös idea, josta en tiedä, pitäisikö nauraa vai olla kauhuissaan:

(etsi kuvasta yksi virhe)

Playsuit päällä

No voi jösses että on havainnollistavia kuvia nämäkin! Selittelen tätä sillä, että minulla oli aika pieni hetki noiden kuvien ottamiseen eikä ollut aikaa ruveta leikkimään kameran säätöjen kanssa. Noh, jos ei kuvista muuta näe, niin ainakin sen, että kissani Ensio on toivoton huomiohuora, joka taitaa tunnistaa kameran äänen, koska se tahtoo aina mukaan kuviin. Paitsi tietysti silloin, kun yritän kuvata sitä ihan itseään, silloin se ei voi millään poseerata.

(Pieni valituksen sana tuosta kirotusta kamerasta: kun ostan pokkarin, haluan ottaa helposti kuvia sen kummemmin miettimättä kaiken maailman säätöjä ja asetuksia. Vanhalla, suht halvalla peruspokkarillani sain loistojälkeä ihan automaattiasetuksilla, mutta hyvä karma oli jälleen puolellani ja se varastettiin. Miksi en vain ostanut samanlaista tilalle?)

Noissa kuvissa, missä tökin sormillani silmääni kohti, yritän esitellä mätsäävää kynsi- ja silmämeikkiäni, jolla toin väriä muuten mustaan asuun. Ja tietäkäätte, että silmänrajaukset tein käyttäen Urban Decayn Painkiller-luomiväriä, sekä saman merkin Primer Potionia, ja olivat luonnossa melkoisen shokkiturkoosit (eivätkä haalean vaaleansiniset)! Näytin kylläkin turkoosien rajauksieni kanssa sairaalta transulta, mutta eipä kai se haitannut. Sitäpaitsi kyseiset rajaukset saivat silmäni näyttämään kovin puhtaanvihreiltä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Taidan kuitenkin jatkossa vältellä väriä rajauksissa, mutta haluan kyllä oppia käyttämään Painkilleriä jollain minua pukevalla tavalla koska kyseessä on ihan mielettömän siisti sävy!

Niin, ja tuossa asussa seikkailin siis mammani 80-vuotispippaloissa. Suurinta osaa siellä olleista sukulaisistani en ollut nähnyt vuosiin (tai koskaan), ja taisinkin tehdä hyvän ensivaikutelman kumartuessani halaamaan istuvaa mammaani juhliin saapuessani. Shortsihaalari oli nimittäin oikeasti lyhyt, enkä ole ihan varma kuinka paljon moinen pyllistely esitteli parasta puoltani juhlaväelle. Höhö. Joka tapauksessa tykkäilen playsuitista kovasti!