Lehmipoika

Havahduin tänään siihen, että ulkona on ihan oikeasti kevät. Enhän minä siltä varsinaisesti ole voinut välttyä, sen verran paljon sitä on muotiblogeissa hehkutettu, mutta kun tässä nykyisessä elämäntilanteessa ei ole tehnyt mieli hehkuttaa (kuten minäkin normaalisti teen), on kevään tulo jotenkin jäänyt tajuamatta. Noh, joka tapauksessa tämä huomio sai minut tänään lyllertämään kenkäkaapille etsimään tennareita, jotka kyllä löysinkin, mutta voi jestas mitä muuta löysinkään! Lehmipoikakengät!

Aluksi vähän ihmettelin mistä moiset kapistukset ovat tulleet kaappiimme lojumaan. Minulla sellaisia ei ole, ja äitini on käytännöllisten kenkien ihminen, joka ostaa niitä käytännöllisiä kenkiään vain tarpeeseen eikä minään heräteostoksina. Muistinhan minä sitten hetken päästä: äidilläni oli ehkä noin kymmenen vuotta sitten silloisen miesystävänsä kanssa joku ihmeellinen riverdance-villitys, johon äiti oli tietysti tarvinnut bootsit!

Noh, miesystävä oli ja meni ja rivitanssikin jäi, ja kenkäparat ovat lojuneet kaapissa käyttämättöminä jo monta vuotta. Minähän aion tietysti korjata tilanteen ja ottaa nuo käyttöön. Olen ehkä vähän omituinen, sillä minusta lähes kengät kuin kengät ovat parhaimmillaan silloin, kun niissä on käytön jälkeä ja erityisesti tämäntyyppisissä kengissä kulunut pinta on ainoastaan hyvä asia! Äiti osti nämä silloin muinoin kirpparilta, ja näistä kyllä näkee, että käytetty on ja paljon, sillä nahka on patinoitunut juuri sopivasti. Taidan kuitenkin joutua öljyämään nämä, nahka on nimittäin sen verran kuivassa ja kankeassa kunnossa, että käveleminen ei ole kovin mukavaa. Toivottavasti fiilis säilyy näissä nahanhuollon jälkeenkin. Myös kenkien sisäosalle täytyy tehdä jotain ennen käyttöönottoa. Kengät ovat nimittäin sisältäkin nahkaa, joka on kuivuessaan mennyt kuprulle ja tuntuu ikävältä kun kengät laittaa jalkaan.

Sitten vielä yksi asia: nuo kannusremmikoristeet. En osaa päättää, otanko ne pois vai jätänkö paikoilleen. En hirveästi pidä niistä, ja ne sitäpaitsi kilisevät ikävästi kävellessä. Muttamutta, ne kyllä toisaalta sopivat siihen lehmipoikafiilikseen. Ja vielä toisaalta (kolmaalta?) minua jotenkin ärsyttää tuollaiset kannusremmikkeet joissa ei ole kannuksia :D Pitänee testailla vähän, kumpi versio miellyttää minua enemmän.

Lehmipoikakenkien ansiosta rakensin samaan henkeen myös asua. Oikeasti halusin lähinnä testata, miten tuo Citymarketista sovittamatta ostamani viiden euron ruutupaita toimi in action. Se on vähän iso ja tyhmän mallinen, mutta menettelee auki vyön kanssa. Koitin ottaa asusta kuvaa, mutta kaikki olivat ylivalottuneita, päättömiä tai sisälsivät lähinnä muuan kissan, joka änki itseään kameraan. Luovutin, ja tuossa kooste onnistuneimmista.

(Huomaatteko muuten pientä parantumista kuvien laadussa? Olen laittanut ne pariin viie postaukseen Flickrin kautta. Eihän ne nyt huippulaatuisia ole läheskään, kamerani kun on pokkariksikin huono, mutta nyt Blogger ei ainakaan verota laatua entisestään matkan varrella.)