tiistai 30. maaliskuuta 2010

The Greateast



Paavali ♥ Eli Kaneli eli kissoistamme se vähän vanhempi ja lihavampi.


Kaneli fact file
sukupuoli: kolli, leikattu
rotu: maatiainen
ikä: 3 vuotta

Aina kun meille saapuu vieraita, heitä on ensimmäisenä vastassa Ensio, joka aiheuttaa vieraissa "voi-mikä-ihana-pikkukisulipisuli-tuitui"-reaktioita. Kanelin nähdessään ihmisten reaktio on yleensä "MIKÄ TUO ON". Tämä nyt johtuu vain siitä, että Paavali on melko isokokoinen ja roteva, sekä ollut niinsanotusti ruoka-aikaan kotona. (Se on kyllä ikuisella laihdutuskuurilla, mutta koska se on varsin taitava varastamaan Ension ruokaa sekä katsomaan äitiä säälittävästi, ei laihdutuksella ole ollut vielä suuria tuloksia :/)

Kaneli on jellona? not.

Jos pikkuinen Ensio on mieleltään Suuri ja Mahtava Leijona, on kookas Kaneli ikuinen pikkupentu. Se on varsin arka ja erittäin kilttiluontoinen, leppoisa otus (kiltti lukuunottamatta sitä ruuan varastelua). Erittäin laiskakin se on, mikä myös osaltaan selittää sen muhkeaa ulkomuotoa. Me ollaankin päätelty, että se on kuluttanut kaiken pöllöenergiansa jo pentuna, silloin se nimittäin juoksi pitkin seiniä ja oli oikea täystuho. Nykyäänkin on kyllä yksi asia, mikä saa hullunkiillon vilahtamaan Paavalin silmissä: neulatyyny. En ymmärrä mikä siinä kiehtoo, mutta jos se sattuu jäämään Kanelin ulottuville, on neulat ympäri lattiaa alta aikayksikön ja armoton tuhoaminen käynnissä. Neulatyyny-parka on nykyään lähinnä epämääräinen kasa superlonia, kangasta ja neuloja ja asuu turvallisesti kaapissa.

Läski liekeissä. Harvinainen näky.

Yhdessä Kaneli ja Ensio ovat vallan suloinen pari. Valtataisteluja ei ole tarvinnut käydä, Ensio kun on synnynnäinen itsevaltias ja Kaneli iso vauva. Sen sijaan ne leikkivät kyllä sopuisasti, aina silloin kun Kaneli vaan jaksaa. Myös nukkuminen tapahtuu useimmiten sulassa sovussa vierekkäin, ja välillä Kaneli toimittaa myös Ension keinoemon virkaa.

Mikäli jokin tavara on oudossa paikassa, Kaneli valloittaa sen menemällä nukkumaan sen päälle.
Tässä vallattuna psykologian kirjat, kavennettavat farkut ja satulahuopa.

Kanelin hurja nuoruus. Se oli ahkera kajalin käyttäjä.

Kissoilla oli tänään eläinlääkärireissupäivä, ja Ensiolta vietiin miehuus pois. Sitä on pitänyt tänään sääliä ihan urakalla, kun se on ollut nukutustokkurassa melkein koko päivän, raukka. Ensi viikolla on sitten Kanelin vuoro hoippua pöhnäisenä pitkin kämppää, kun se viedään hammaskiven poistoon.

Kissapostaus on hyvä lopettaa äärettömän smoothisti ja sulavasti (aivan kuten lukiossa on opetettu) vinkkaamalla Mrs. Cupcaken arvonnasta!

2 kommenttia:

  1. Kyllä isotkin kissat on ihania. Meillä on periaatteessa kotona kissa (naapurin se on oikeesti, mutta se on adoptoinut meidän kodin omakseen :)), ja se on sellainen iso ja musta jötky. Aivan mahtava, ikuinen pentu, josta ei uskoisi että ikää on jo 9 vuotta. Mä ainakin toivon, että Nekosta tulis vähän isompi, niin sekin alkaisi näyttämään vielä enemmän kissalta :)

    VastaaPoista
  2. Laura:

    Jep, Kanelikin on oikein erityisen hellyyttävä kun se on semmoinen jätti mutta silti niin vauva ^_^

    VastaaPoista