Kunniaton paskiainen

Kissani ovat vilahtaneet blogin kuvissa jo pariinkin otteeseen, ja tulevat varmasti vilahtelemaan jatkossakin. Tietenkään heidän arvovallalleen ei pelkkä vilahtelu riitä, joten päätin omistaa kummallekin karvanaamalle postauksen. Ensimmäisenä on vuorossa Ensio, jonka käytös vastaa otsikkoa aika usein.

Ensio fact file

sukupuoli: kolli, vielä toistaiseksi on pallitkin tallella (ei enää ensi viikolla, hähää!)

rotu: maatiainen

ikä: siinä puolen vuoden paikkeilla

Ensio on tosiaan melkoinen paskiainen. Se on jatkuvasti pahanteossa: hyppii pöydillä, järsii tai raapii jotain mitä se ei saisi tai leikkii huonekasveilla (siis leikki vielä hetki sitten, nykyään jäljellä on enää kaktukseni Purjo-Petteri, siihen ei Ensiokaan tohdi koskea). Kunniaton siksi, että se tietää varsin hyvin olevansa kielletyissä puuhissa, mutta ei lopeta laittomuuksiaan ennenkuin joku tulee komentamaan. Tietokoneelta tai olohuoneen sohvalta kieltämistä Ensio ei ota kuuleviin korviinsa vaan poistuu rikospaikalta siinä vaiheessa kun kiukusta kihisevä Ihminen on nostanut arsensa tuolista ja tullut komentamaan herra Kissaa henkilökohtaisesti. Tässä vaiheessa Ensio joko kävelee tyynen rauhallisesti teroittamaan kynsiään raapimapuuhun tai singahtaa tyylikkäästi sudittaen sohvan alle, riippuen ihmisolennon vihan asteesta.

Kaikesta pahanteosta huolimatta Ensio on kuitenkin varsin rakastettava kaveri. Ihmisten mielestä tuo kauniin harmaa puuhkahäntäinen pikkuolento on tietysti valtavan suloinen, mutta omasta mielestään Ensio on Suuri ja Mahtava Peto. Aina silloin tällöin sen leijonanego antaa kuitenkin periksi ja paljastaa hellyydenkipeän lapsen, joka kiipeää kehräten syliin vaatimaan paijaamista tai pesemään korvia (Ensiolla on valtaisa korvafetissi: se pesee niin minun, Äitin kuin toisen kissammekin korvat, ja jopa siskoni silloin tällöin kyläilevä koira on joutunut korvapesun uhriksi). Välillä tämä Alfauros voidaan nähdä jopa kaipaamassa emoa toisen kissamme nisillä.

Pikkupentuna Ensiolla oli yksi nukkumapaikka ylitse muiden: tietokoneen modeemi. Se oli täydellinen paikka käpertyä iltanokosille: nettilaatikko lämpenee käytössä mukavasti ja on datailevan ihmisen lähellä. Tietenkin Ensio kasvoi liian isoksi modeemille jossain vaiheessa, mutta yhä vieläkin se jaksaa aina välillä kokeilla, josko saisi siihen itsensä asennettua makaamaan :')

Seuraavassa kissaesittelyvuorossa jotain suurempaa ja pehmeämpää!