Playsuit päällä

No voi jösses että on havainnollistavia kuvia nämäkin! Selittelen tätä sillä, että minulla oli aika pieni hetki noiden kuvien ottamiseen eikä ollut aikaa ruveta leikkimään kameran säätöjen kanssa. Noh, jos ei kuvista muuta näe, niin ainakin sen, että kissani Ensio on toivoton huomiohuora, joka taitaa tunnistaa kameran äänen, koska se tahtoo aina mukaan kuviin. Paitsi tietysti silloin, kun yritän kuvata sitä ihan itseään, silloin se ei voi millään poseerata.

(Pieni valituksen sana tuosta kirotusta kamerasta: kun ostan pokkarin, haluan ottaa helposti kuvia sen kummemmin miettimättä kaiken maailman säätöjä ja asetuksia. Vanhalla, suht halvalla peruspokkarillani sain loistojälkeä ihan automaattiasetuksilla, mutta hyvä karma oli jälleen puolellani ja se varastettiin. Miksi en vain ostanut samanlaista tilalle?)

Noissa kuvissa, missä tökin sormillani silmääni kohti, yritän esitellä mätsäävää kynsi- ja silmämeikkiäni, jolla toin väriä muuten mustaan asuun. Ja tietäkäätte, että silmänrajaukset tein käyttäen Urban Decayn Painkiller-luomiväriä, sekä saman merkin Primer Potionia, ja olivat luonnossa melkoisen shokkiturkoosit (eivätkä haalean vaaleansiniset)! Näytin kylläkin turkoosien rajauksieni kanssa sairaalta transulta, mutta eipä kai se haitannut. Sitäpaitsi kyseiset rajaukset saivat silmäni näyttämään kovin puhtaanvihreiltä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Taidan kuitenkin jatkossa vältellä väriä rajauksissa, mutta haluan kyllä oppia käyttämään Painkilleriä jollain minua pukevalla tavalla koska kyseessä on ihan mielettömän siisti sävy!

Niin, ja tuossa asussa seikkailin siis mammani 80-vuotispippaloissa. Suurinta osaa siellä olleista sukulaisistani en ollut nähnyt vuosiin (tai koskaan), ja taisinkin tehdä hyvän ensivaikutelman kumartuessani halaamaan istuvaa mammaani juhliin saapuessani. Shortsihaalari oli nimittäin oikeasti lyhyt, enkä ole ihan varma kuinka paljon moinen pyllistely esitteli parasta puoltani juhlaväelle. Höhö. Joka tapauksessa tykkäilen playsuitista kovasti!