Inside Out

Pihalla

2011-03-18T21:13:00.000+02:00

Kukkuu!

Joku on tainnut unohtaa postata. Noh, en ole unohtanut. Mieli on tehnyt monia kertoja. Aluksi vaan tapahtui liikaa kaikkea (riitelyä ja hevosen kuolemista ynnä muuta vähän turhan raskasta) ja lopulta en enää tiennyt mitä tänne kirjoittaa.

Palaan vielä takaisin blogin pariin, ajankohtaa en vielä osaa sanoa. Tosiasiassa elämäni on yhä niin rappiolla, että tällä hetkellä bloggailusta tuskin tulee vielä mitään. Jotain viikkoja siis vielä, ainakin.

Elin synkimmät ajat ilman musiikkia. Surulliset kappaleet sattuivat liikaa ja onnelliset sitäkin enemmän. Välimuodot eivät kiinnostaneet. Nyt olen sentään kaivanut mp3-soittimeni jälleen naftaliinista, huraa! Tässä siis viime aikojen huippukappaleita.

Kissat.

2010-12-11T21:16:00.000+02:00

1. JUMALKERPERA!!!!

Sattuipa niin eräänä yönä, että herään omituiseen molskahduksensekaiseen kolahdukseen. Hyppään ylös ja ryntään tarkastamaan vahingon suuruutta. Eteisessä vastaan juoksee säikähtanyt Ensio, ja tajuttuani vessan oven olevan selällään auki, suuntaan sinne kauhukuvat mielessäni siintäen.

Niinpä niin, PAHIN MAHDOLLINEN oli tapahtunut. Ensio oli kiipeillyt vessan tasolla, ja tippunut vessanpönttöön vieden mukanaan avonaisen meikkilaukkuni. Joka oli - tietenkin - niin päin, että kaikki meikit olivat pöntössä. Kaikki. Osa vielä melkoisen epämiellyttävän syvällä. Täytyy myöntää, että hetken ajan mielessäni kävi, kuinka valtaisan kauniit ja lämpimät rukkaset siitä kissanpenteleestä tulisi.

Eipä siinä sitten oikein muu auttanut kuin hoitaa keskellä yötä vauvaparat kuivumaan. Ihme kyllä, sain suurimman osan pelastettua, vain lähes tyhjä mineraalipohja sekä Urban Decayn minikokoinen kajal oli pakko heittää pois. Muut mineraalipurkit olivat onneksi tarpeeksi tiiviitä kestääkseen vesikylvyn. Luomiväreistä ja puutereista kaavin reilusti pintaa pois, ja kynät teroitin niiden kuivuttua kunnolla. Pahiten kärsi NC:n kivipuuteri, josta jouduin heittämään pois suurimman osan.

Sanomattakin lienee selvää, että vessanpöntön kansi on nykyisin koko ajan tiiviisti suljettu.

2. Kakkaa ~~lumel~~lattialla

Muuan isokokoinen fatass kissa ei aina osu hiekkalaatikkoon. Tästä syystä esim. tänään saunan lattialla oli kaksi pökälettä, joiden aromin lattialämmitys oli tehokkaasti levittänyt koko peseytymistilaan. Mistä tiesitkin, että olin juuri tänään menossa saunaan? Niin ja tietenkin lattiallakin olevat kakat täytyy peitellä tehokkaasti, siksipä siellä lauteiden alla on dyyneittäin hiekkalaatikosta lennätettyä kissanhiekkaa.

Olen kertonut äidille noin tuhat kertaa, että me tarvitaan katolla varustettu hiekkalaatikko. Taidan ostaa sen sille joululahjaksi.

3. Mummun rakkaudella leivottu joululimppu.

Lattialla revittynä, raadeltuna ja osittain syötynä. Joku unohti sen keittiön pöydälle.

Viimeisestä kuvasta tulee hyvin esiin tuon harmaan pölyhuiskun mielen kieroutuneisuus: kuristaa ja pesee toista samaan aikaan. Tällä hetkellä se kehrää hyvin rakastettavana tuolini selkänojalla ja lämmittää mukavasti niskaa.

Shooting stars in my left arm

2010-11-27T22:07:00.000+02:00

Kuulumisia.

1. Kynsien rappio vol. tsiljoona

Ärsyttävää. En ole viime aikoina juurikaan (=yhtään) jaksanut huoltaa kynsiäni ja sehän sitten näkyy. Lohkeilleet ja liuskoittuneet. Taas pitää viilata ne lyhyiksi ja aloittaa kasvatus alusta.

2. Talvi

KYLMÄ! Tarvitsen uuden pipon. Ja lämpimän kaulahuivin. Itse asiassa kaikkein mieluiten nukkuisin tästä hetkestä maaliskuun puoliväliin saakka.

2 vuotta sitten.

3. Tarpeet

Tarvitsen: (pipon ja huivin lisäksi) mm. kosteusvoidetta, hoitoainetta, sukkia, rispsiväriä, kynsinauhavoidetta, bufferin jne. Vaan arvatkaapa menikö kaikki rahat hevosen eläinlääkärikuluihin pffffftrtrtr. Meikkipohjakin pääsi loppumaan kun en muistanut/jaksanut/välittänyt tilata lisää.

4. Leffa

Olen jo pidemmän aikaa halunnut nähdä Closerin, koska a) siinä on maailman hyvännäköisin mies (Jude Law♥) b) siinä on maailman kaunein nainen (Natalie Portman) c) sitä on kehuttu. Eilen sitten katsoin sen ja itkin hillittömästi kun se oli niin surullinen :( Hyvä se oli kuitenkin.

Jepjep. Jospa sitä menisi saksimaan otsurin jälleen siiheen kondikseen, että sen alta näkeekin jotain. Hirveän aggressiivisen oloinen postaus, oikeasti olen ihan tyynellä päällä.

Paska juttu, ahdinkoo ei rahaksi voi muuttaa

2010-11-06T01:33:00.000+02:00

(jos voisi, uskoisin olevani melko rikas)

Tiesittekö, että ihmisellä on otsan alaosassa, kulmakarvojen välissä lihas, joka tulee kipeäksi jos itkee liikaa? Tämän lisäksi viime päivien olotilasta kertonee jotain se, etten ole juurikaan saanut revityttyä persettäni edes tietokoneelle. Melkoinen suoritus kaltaiseltani kokopäivädataajalta.

Ajattelin nyt kuitenkin tulla ilmoittamaan, että blogi on yhä hengissä ja minäkin jollain lailla. Life goes on sano potkukelkka mummossa tai jotain, postauksia tulee jahka tästä taas selvitään. Ainakin kynsibalsamin arviointipostaus lojuu tuolla puolivalmiina.

Jottei nyt ihan angstiksi menisi niin laitetaan vähän Röyhkää loppuun. Youtube ei löytänyt kappaletta josta otsikko on lainattu, niin jotain muuta nyt sitten.

Titaanien taisto

2010-10-23T23:23:00.000+03:00

Kertokaahan minulle, onko kissoissani tai kynsissäni(/kynsiviilassani) jotain perustavanlaatuista vikaa, vai onko kissojen ihan normaalia käyttäytyä aggressiivisesti kynsiviilaa kohtaan?

Kaneli on tämän kummallisuuden aloittanut. Aina jos se kuulee, että viilaan kynsiä, sen on pakko tulla ihan viereen vahtimaan tätä tapahtumaa. Kuitenkin jos annan viilaa sille haisteltavaksi, se nyrpistää nenää, perääntyy pari askelta ja sitten alkaa raivoisa nyrkkeily. Ensio ei ennen välittänyt kynsiviilasta tuon taivaallista, mutta nyt sekin on jostain saanut päähänsä, että sen täytyy taltuttaa Arkkivihollinen Kynsi Viila. WTF siinä oikein on?

Harmi muuten että videolle tallentui Ensio, te ette nimittäin usko millaisiin nyrkkeilyliikkeisiin meidän läski mammanpoika Kaneli kykenee kynsiviilan kohdatessaan! Sen tassu liikkuu sellaista vauhtia ettei sitä kykene edes havaita :D (Niin ja harmi muuten etten jaksanut kääntää tuota videota köh köh)

Arvatkaapa muuten kellä on suklaakakkua! Hähää vaan.

Kaurapuuroa ja kynsibalsamia

2010-10-19T00:21:00.001+03:00

Blaah, inspiraatio ja motivaatio vähän kaikkeen on ollut hukassa viimeaikoina normaaliakin enemmän. Ei jaksa eikä huvita, tekisi kovasti mieli vain nukkua. Ainoa asia, josta olen viimeaikoina ollut innoissani on ollut kaurapuuro. KAURAPUURO! Olen pienestä asti inhonnut kaurapuuroa. Vaan nyt viimepäivinä olen löytänyt itseni monta kertaa mikron äärestä odottamasta maitoon tehtyä mikrokaurapuuroa. Ja olenpa tunkenut sinne vielä rusinoitakin. Ja tykkään kuin hullu puurosta (höhöhö).

Sitten vähän kynsiasiaa. Kynteni olivat hetken oikein hyvässä kunnossa tuossa taannoin! Mikäli ne olisivat pysyneet siinä kunnossa, olisin varmasti saanut kasvatettuakin niitä jonkin verran. Sitten alkoi taas elämä vähän murjomaan, eikä käsienhuoltoon jaksanut keskittyä. Tulos: lohkeilleet kynsilakat, kuivat kädet, liuskoittumia ja pari lohkeamaa. Höh vain taas.

Kynsiäni lepytelläkseni ostin Trindin Nail Balsamia, jonka pitäisi nimenomaan kosteuttaa kynsiä. Tuote on kuitenkin öljytön, eli sitä voi huoletta laittaa suoraan kynsilakan alle.

Ensivaikutelman perusteella en kyllä ole Nail Balsamista järin innoissani. Kynsien kanssa tuota kosteutusta on tietysti vaikea arvioida, mutta esim. kunnon käsirasvan jälkeen kynnet tuntuvat ikäänkuin joustavammilta ja tämän kanssa tuollaista tunnetta ei oikein tullut. Eikä oikein mitään muutakaan tunnetta. Koitan nyt käytellä tuota päivittäin niinkuin ohjeessa käsketään, ja sitten raportoida vähän tarkemmin.

Pisti muuten silmään Nail Balsamin paketissa: INCIssä oli heti toisena veden jälkeen alkoholi. Aika outoa minusta tuotteessa jonka tarkoituksena on nimenomaan kosteuttaa! Noh, onneksi kynteni eivät ole tällä hetkellä mitenkään paraatikunnossa, menetys ei ole järin suuri mikäli tuo aine hajottaa ne kokonaan ;)

Kuva: Trind

Kynsilakkaorgasmi vol. 2

2010-10-15T23:09:00.000+03:00

Edellisen kerran hurmioiduttiin mintunvihreästä, tällä kertaa vuorossa on kulta.

IsaDoran sävy 652 Gold Sparkles, täydellinen kultalakka IMO. Rakastan tätä! Ihana, kylmä shampanjankaltainen sävy, ei yhtään liian keltainen. Mukana on nähdäkseni sekä shimmeriä että pienenpientä glitteriä (juu, ne ei yllättäen näy kuvista, se kamera...), kimaltaa kauniisti muttei silti tule yhtään liikaa discopallofiilis. Aah, ihanaa! Ainakin tahman kuvien perusteella tässä ja OPIn Glitzerlandissa on paljon samaa. (Tämäkin on todella kaunis myös mattapäällysteen kanssa!)

Levittyvyys oli mainio, shimmerilakkojen kanssa on välillä ärsyttävää kun sudinvedot meinaa jäädä näkyviin vaikka mitä tekisi. Tämän kanssa ei sitä ongelmaa ollut! Peitti kahdella kerroksella.

Nyysin Anttilan sivuilta sävykuvan havainnollistamaan noita glittereitä ^_^

Pakko kuitenkin avautua tuosta siveltimestä, taisinkin jo graffitilakan yhteydessä mainita että se on minusta kauhea! Odotukseni ovat korkealla kun pakkauksessa mainittiin Wide Brush, pidän nimittäin Lumenen vastaavasta kovasti. Noh, tämä on ihan erilainen: lyhyt, paksu töpö. Todella kömpelö lakkauksessa mielestäni, hyhhyh. Ehkä tästäkin joku tykkää.

Aihetta liippaavaa musiikkia vielä, olkaapa hyvä.

Päiväni numeroina

2010-10-13T18:49:00.001+03:00

13.30 aika, jolloin nousen sängystä. Lääkkeiden ansiosta 12-13 tunnin yöunet ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus.

3 aamukahvikupillisten määrä

16 aika, jolloin ryhdistäydyn, puen, meikkaan ja käyn kaupassa (alla oleva kunis kuva havainnollistaa tätä. Siitä näkyy tyylikkäästi myös lunnonkiharoiden hiusteni muotoilematon tila; yleensä latvat ovat enemmän korkkiruuvilla.)

300 päivän aikana syöty karkkimäärä grammoina

4 tallilla vietetty tuntimäärä

19 päivän aikana luettujen blogipostausten määrä

5 illalla nautittujen teekupillisten määrä (vahva, mustaksihaudutettu vaniljatee on parasta ♥)

1-2 aika, jolloin menen nukkumaan

Loppuun vielä se magic number: päivän aikana käytettyjen kosmetiikkatuotteiden määrä: 28

Selvisin yllättävän vähällä! Jotkut kosmetiikkabloggarit ovat onnistuneet ylittämään jopa 50 purkin määrän ^_^

Tältä siis näyttää normaali arkipäiväni. Eipä siis paljon muuta kuin syömistä, datailua, talleilua ja nukkumista. Paljon nukkumista.

Liikaa

2010-10-09T00:24:00.000+03:00

Tällä hetkellä on ihan liikaa. Ihan kaikkea.

Palaillaan postausten kera sitte paremmalla jaksamisella. Hyvää viikonloppua, lukijat!

Hiusväripulma ratkaistu

2010-10-04T18:39:00.000+03:00

Kiva semimeikitön tulinjuuritallilta-naama

Taannoisessa tukkahehkutuspostauksessa harmittelin haalistuneita latvojani. Ne ovat nyt historiaa :) Pääsin viime viikonloppuna käymään lähikaupungin Hairlekiinissä hankkimassa auringonpolttaman hiusvärin pelastuksen: Crestolin Color Gloss -värinaamion.

"Sävy ja syvävaikutteinen hoitava hiusnaamio vaivattomasti hiuksille", sanotaan purkin takana. Ja siitähän tässä juuri on kyse. Levittelin mömmön hiuksiin, annoin vaikuttaa saunan ja suihkun ajan eli vajaan puoli tuntia, ja kas! Hiukset olivat jälleen täydellisen mustanruskeat ja ah niin ihanan pehmoiset ja kiiltävät ♥

Minulla oli päässäni ihan sellainen mielikuva, että tätä olisi joskus ollut mustanruskeana, mutta sellaista sävyä ei ainakaan tuossa kaupassa ollut. Päädyin sitten ostamaan tummanruskeaa ja sinimustaa, joita sitten sekoittelin sopivassa suhteessa, ja näillä sävy osui kyllä juuri oikeaan :) Aluksi kyllä vähän pelotti että mitähän tästäkin seuraa, värimössö näytti nimittäin sekoitusastiassa jostain syystä violetilta!

Loppuun vielä vähän vertailua: vanhat, haalistuneet latvat ja Color Glossilla värjätyt.

Mullakin on sitä!

2010-10-03T01:35:00.000+03:00

Käsi ylös kuka arvasi jo otsikosta mistä on kyse! Siis IsaDora Graffiti Nail Top sävyssä Black Tag siinä sormissa komeilee, Models Ownin Top Turquoise -lakan päällä. Aika vinhaa tuo kyllä on! En oikein osaa päättää onko tuo tosi hölmöä vai siistiä vai jotain siltä väliltä. (Varmaa on ainakin se, etten tykännyt kyseisen lakan siveltimestä yhtään)

Niin, ja mikäli joku on onnistunut missaamaan tämän ilmiön, tarkempaa selostusta voi etsiä vaikkapa täältä tai täältä :) Linkkien postauksista löytyy myös jokseenkin havainnollistavampia kuvia, voi angst angst tuo kamera taas.

Valmistautuminen on kaiken A ja O

2010-09-28T22:14:00.000+03:00

Siksi istunkin iltana ennen matikan kirjoituksia lueskelemassa blogeja ja katsomassa viihdyttäviä videoita Youtubesta. Jokos olette nähneet seuraavan:

Aivan loistava!

Niin ja opiskellut en ole yhtään.

Polvipituiset mokkasaappaat

2010-09-25T22:55:00.000+03:00

Äipän kaappi, ehtaa vintagea.

Kaikkea sieltä löytääkin! Edellinen löytö, cowboybootsit, on jäänyt käyttämättä, lähinnä siksi etten ole laiskuuksissani jaksanut huoltaa niitä käyttökelpoisiksi. Höh. (Keino)mokkasaappaille ennustan kuitenkin ahkeraa talvea, varsinkin kun siitä on povattu jälleen varsin kylmää. Äipän kasarisaappaissa on nimittäin jonkinlainen karvavuori, käy talvikengistä vuosia pelkkiä tennareita myös pakkasilla käyttäneelle.

Ajattelin sitten varsinaisessa käytössä muuten yhdistää nuo johonkin muuhun kuin ratsastushousuihin. Miten niin laiska bloggari?

Kissoja keskellä yötä

2010-09-24T01:35:00.000+03:00

Otin kissakuvia päivällä, postaaminen vähän venähti. Tässä kuitenkin sohvankarvoittajat vauhdissa:

(Vauhdissa lienee huonosti sanottu löhöävästä kissakasasta)

Arvatkaapa vaan kenen imurointivuoro on huomenna!

Nämä kuvat on otettu jonain muuna päivänä. Ensio ja Hello Kitty -kylpytakki ♥ (niin ja Maailman Rumin Nojatuoli™)

Kermavaahtokahvia ja muuta juhlallista

2010-09-20T12:50:00.000+03:00

Tämä päivä ei alkanut hyvin: herätessäni päässä soi piinaavalla päättäväisyydellä Kotikadun tunnari, ja aamukahviin maitoa etsiessäni totean sen olevan loppu. Onneksi hätä keksi keinot jälleen, ja aamukahvini pelasti toissapäiväisiä köyhiä ritareita varten vatkatun kermavaahdon jämä. Heti muuttui aamu juhlavammaksi!

Sitten siihen muuhun juhlalliseen: Foxie muisti minua tällaisella palkinnolla! Jee ♥

Hommaan kuuluu paljastaa itsestään seitsemän asiaa, joten here we go:

1. Nettikaupat ovat paheeni. Mikäli minulla olisi rajattomasti rahaa käytössä, tilaisin varmaan joka päivä meikkejä, hiusjuttuja, vaatteita ja heppakamaa erilaisista nettiputiikeista.

2. Mikäli minun pitäisi valita olisinko ruma ja fiksu vai kaunis ja tyhmä, valitsisin jälkimmäisen. Uskon, että elämä olisi silloin helpompaa.

3. Hiukseni värjättiin ensimmäisen kerran ollessani 8-vuotias. Mustaksi halusin hiukset ekan kerran 10-vuotiaana.

4. Inhoan Crocseja. Hyi.

5. Olen aina halunnut suorat hiukset.

6. Olen toivottoman aamu-uninen ihminen, ja kateellinen niille jotka eivät ole.

7. Olen aina myöhässä, nytkin huomaan, että minulla on jo kiire terapia-ajalleni!

En nyt luovuta palkintoa eteenpäin, sillä en osaa millään päättää kelle sen antaisin. Loistavia bloggaajia on liikaa ^_^

BSL

2010-09-18T22:44:00.001+03:00

Huomasin tässä yksi päivä hiuksiani leikellessäni (olen laiska/köyhä/omatoiminen ja hoidan kampaajanhommat omassa päässäni itse), että hiukseni ovat kasvaneet maagiseen "bra strap length" -pituuteen! Jej!

Antakaa anteeksi alanurkan karvatollo: omista hiuksista on hankala ottaa peilikuvaa takaapäin!

En ole mitenkään tietoisella päättäväisyydellä kasvattanut hiuksiani, lähinnä olen vain leikannut niitä harvoin (muisti, köh) ja vähän kerralla ja koettanut pitää niistä mahdollisimman hyvää huolta. Nyt ne kuitenkin yltävät rintsikan selkäosaan, pisimmät jopa sen yli. En ajatellut, että minun luonnonkiharilla, hennoilla ja luonnostaan kuivilla haituvillani koskaan yllettäisiin moisiin pituuksiin, mutta tässä sitä ollaan. Arvatkaapa vain kasvaako nälkä syödessä!

Niin, siitä luonnonkiharuudesta. Kuvissa hiukseni eivät suinkaan ole luonnontilassa, vaan ne on käsitelty suoristusraudalla ylhäältä suoristaen ja pisimpiä latvoja kevyesti kihartaen. Ainoastaan tällä tavalla tuo pituus tulee esille, sillä jos en tee hiuksilleni mitään, ne ovat ylhäältä laineilla ja alhaalta pienellä korkkiruuvilla, mikä syö pituutta melkoisesti.

Osassa kuvista tulee hyvin esiin hiuksissani tällä hetkellä vallitsevat värierot: nyt kun olen siirtynyt pääasiassa CO-pesuihin, ovat värikerrostumat latvoista pikkuhiljaa liuenneet paljastaen mm. 3 vuotta vanhoja vaaleita raitoja. En halua alkaa värjäämään latvoja kestovärillä tai luopua CO-pesuista, mutta minulla on mielessä asiaan toisenlainen ratkaisu! Palaan tähän kunhan pääsen asioimaan muuan kampaamoliikkeessä, jota ei omalla paikkakunnallani ole.

Jalkapuu

2010-09-16T15:32:00.000+03:00

Kuvat on vähän kämäsiä, mutta siinä se nyt on ♥ Tatuoinnin teki ja piirsi suunnitelmieni pohjalta Liskogallerian Maija, joka teki kyllä valtaisan hyvää työtä! Olen enemmän kuin tyytyväinen, ja on aivan niinkuin puu olisi kököttänyt reidessä aina, sen verran omalta tuo kuva tuntuu.

Juurien välissä olevat merkit ovat muuten venäjää ja merkitsevät rakkautta.

Niittejä

2010-09-12T15:44:00.000+03:00

Niitä on vähän kertynyt. Toivottavasti en kyllästy ihan heti. Tuskin, mutta täytyy kuitenkin muistaa olla änkemättä kaikkia niittiasioita samaan asuun, heh.

Noita kuvia edeltäneenä hetkenä siivosin käsilaukkuni (4. ja 5. kuva). Ajattelin ensin, että teen sellaisen käsilaukkuni sisältö -tyypisen esittelyn, mutta laukun sisuksista kumottu kasa näytti niin häröltä, etten kehdannut ottaa siitä kuvaa :D Kerrottakoon kuitenkin, että ennen siivousta käsilaukkuni sisälsi perusjuttujen (lompakko ym.) lisäksi mm. seuraavia asioita: kolme huulirasvaa, pampuloita ja pinnejä, lisää pampuloita ja pinnejä, laastareita, pyykkipoikia, kolme junalippua, sukan, kuitteja, kyniä, kolikoita, seteli (iloinen yllätys!), hevosen kisanumerolappu, purkkaa, tyhjiä lääkeliuskoja ja kuivunut pullan pala.

Sitä kovasti sanotaan, että naisen käsilaukku kertoo luonteesta. Ensimmäiset sanat, jotka tulivat mieleeni olivat: hamsteri ja sekaisin. Nice.

Uusia lemppareita

2010-09-09T00:36:00.000+03:00

Olen tässä hiljattain tehnyt pari aivan täysin nappiostosta, jotka haluan ehdottomasti esitellä.

Ensimmäiseksi paras vartalonkuorinta mitä olen koskaan käyttänyt, The Body Shopin sitruunakuorinta. Vartalonkuorinta-aine on ennen ollut minulle sellainen "ihan sama mitä ostaa kunhan se kuorii ja haisee kivalta"-tuote, vaan ei ole kyllä tämän jälkeen! Tämä on nimittäin silkkaa rakkautta ♥___♥

Kuorinta-aineen koostumus vaikutti minusta purkkiin katsoessa vähän oudolta. Mömmö oli ironnut purkin reunoilta yhdeksi lohkareeksi, ja odotin koostumuksen olevan jähmeän vahamaista. Oletukseni osoittautui vääräksi kun kaapaisin tätä sormella: aine olikin miellyttävän pehmeää, jos jotenkin tätä pitäisi kuvailla niin vertaisin ehkä voihin.

Rakeet olivat isoja ja ehkä vähän teräviä. Iholle hierottaessa ne kuitenkin, sokeria ja suolaa kun olivat, sulivat melko nopeasti ja kuoriminen oli miellyttävää. Sulaminen kuitenkin aiheutti sen, että kovin suurta ihoaluetta ei kannattanut yrittää kuoria kerralla.

Tuoksu oli IHANA, kuten Body Shopin hedelmätuotteissa tapaa olla. Sellainen mehukas, vähän makea sitruunatuoksu, joka jäi mukavasti leijailemaan suihkutilaan. Arvatkaapa vaan tekikö mieli maistaa?

Kaiken tämän jälkeen ihaninta oli kuitenkin tunne, jonka kuorinta jätti iholle. Huuhdottaessa iho jäi aavistuksen öljyiseksi (ei ainakaan minun säärilläni ollenkaan huono juttu) ja ihanan pehmeäksi. Kuivauksen jälkeen iho ei ollut ollenkaan sellainen kosteusvoidetta huutava niinkuin kuorinnan jälkeen yleensä. Itse asiassa minusta ei tuntunut ollenkaan siltä, että ihoa olisi tarvinnut rasvata. Hih, rasvasin kuitenkin koska halusin käyttää vähän vanhempaa TBS-suosikkiani, verigreippivartalovoita ^_^

Purkki on sitten luonnossa vaaleanpunainen eikä maksamakkaranvärinen.

Toinen uusi rakkaus: Kevin Murphyn Angel Rinse -hoitoaine. Kokeilunhaluni ajoi minut ostamaan jotain muuta entisen suursuosikkini, Osmon keltaisen pullon sijaan. Niinkin pinnallinen syy kuin pakkausmuotoilu (katsokaa nyt kuinka kaunis se on!) sai minut hankkimaan reilusti kalliimpaa Kevin Murphya, ja voin kyllä sanoa että tämä on joka punnan (12.30) arvoinen.

Lueskelin (blogeista opitulla Suurella Asiantuntijuudella) INCIä saatuani tämän kotiin, ja olin yllättynyt. Tämä ei sisällä silikonia, ja suurin osa muistakin aineista oli ihan selkokielisiä (kuten mango- ja kaakaovoita!), eikä tässä ollut myöskään keinotekoisia hajusteita. Siitä huolimatta tämän tuoksu oli valtaisan ihana, juuri sellainen kuin Angel Rinse -nimiseltä hoitoaineelta voi odottaa ♥ Kukkaishedelmäinen, muttei ollenkaan imelällä tai pistävällä tavalla, vaan ainostaan jumalaisen ihanalla tavalla ♥♥♥

Tähän väliin voitte kuvitella suihkuhetkeni näiden kahden tuotteen kanssa, voi luoja miten ihanaa! Pitäkää kuvittelunne kuitenkin sellaisella suihkusaippuamainostasolla, en tiedä onko rivitalon 80-lukulaisessa kylppärissä kaupan hedelmäpussi päässä paleleva bloggaaja, joka haistelee vuoroin purkkeja, vuoroin ilmaa hurmioituneen näköisenä kovin miellyttävä kuvitelma. (Hedelmäpussi siksi, että hajotin suihkumyssyni ja tykkään muhittaa hoitoainetta hiukset jossain muualla kuin selässäni)

NO NIIN, takaisin asiaan. Nimittäin hoitotehoihin. Tämä selvitti, pehmitti, ja kosteutti aivan valtavan ihanasti! Tämä jopa siloitti hiuksia melko tehokkaasti, vaikkei tässä ole silikonia. Minun kuivat, luonnonkihartuvat pörröhiukseni olivat kiiltävät ja painavat. Voi jummi miten rakastan tätä tuotetta! Olen kerrassaan liikuttunut.

Ostan tätä ehdottomasti lisää kunhan tämä loppuu, ja myös saman sarjan sulfaatiton Angel Wash -shampoo houkuttelee aivan valtavasti. Pidän kuitenkin näppini erossa vielä jonkin aikaa, sillä kylppärissämme majailee tällä hetkellä vaatimattomat 9 pulloa shampoota. Niistä yksi on äidin, mikä tarkoittaa sitä, että kahdeksan on minun. Melko paljon ihmiselle, joka harrastaa enimmäkseen CO-pesuja. Olisikohan joku niistä vanhentunut...

Back

2010-09-07T23:50:00.000+03:00

Täällä ollaan taas! Toisin sanoen sain vihdoin tehtyä jotain tälle ulkoasulle. Näyttääkö yhtään paremmalta? Blogger tosin kökköili tuon taustan kanssa ja teki tuonne otsikon reunoille outoa harmaata aluetta, ja koska en osaa tehdä sille mitään niin saadaan nyt sitten kärsiä kyseisestä epäkohdasta :) Hmph hmph hmph ärsyttää kyllä.

No mutta kerrotaampa nyt vähän kuulumisia. First things first: TATUOINTI ON VALMIS! Sanokaa JEE! Tykkään siitä hurjasti, ja saatte kuvia jahka se on parantunut eli hilseily loppunut (tällä hetkellä hilseily on juuri alkanut ja kutina tatuoinnissa infernaalinen). Niin ja kunhan saan jonkun kuvaamaan, reittä on hankala kuvata omin voimin.

Sniik piik nyt kuitenki, ihan vaan lähinnä koska täysin kuvattomat postaukset on maailman ärsyttävintä.

Muuta ei kai sitten kuulukaan. Paitsi että olen ostanut joitain uusia asioita, joista juttua seuraa sitten myöhemmissä postauksissa. Niin ja tämän hetken paras albumi on Them Bird Thingsin Wildlike Wonder.

Diggailin myös bändin esikoisalbumista valtavasti, mutta viime viikolla vähän hämmästyin kun sain vasta silloin tietää laulajan olevan nainen. En voi vieläkään oikein uskoa asiaa kun korvani väittää ääntä mieheksi :D

In progress

2010-08-29T23:12:00.001+03:00

Jos joku eksyi tänne aiemmin illalla ja löysi ei-mitään, niin se johtui ihan vain siitä että muokkasin tätä ulkoasua. En siis ollut pettymykseksenne kadonnut kokonaan, höhö.

Tämä ulkoasua ei tule jäämään, sillä en pidä tästä :D Tausta ei toiminut niinkuin olin ajatellut, joten jatkan hommaa luultavasti huomenna. Onko jollain muuten vinkkiä miten kummassa saan tallennettua tuon bannerikuvan niin ettei siihen tule tuollaista ihmeellistä häiriötä(ammatillinen kieli hallussa)? Ei se noin huonolaatuinen ollut vielä kun tein sen! (Edit. tallensin sen png.-muotoon. höhö.)

Ei vieläkään Se Oikea

2010-08-25T21:27:00.000+03:00

Se ei ollut tämä eikä tämä, eikä se pettymyksekseni ollut tämäkään:

Menin Helsingissä viimeksi ollessani käymään Kicksissä, tarkoituksena ostaa testikäyttöön Tony & Guyn kuivashampoo. Kyseinen tuote oli kuitenkin ilmeisesti loppu, sillä sitä ei löytynyt hyllystä. Sen sijaan hyllyssä oli Björn Axenin Styling Powder, joka ei kai ihan varsinainen kuivashampoo olekaan, mutta jota on kuitenkin siihen tarkoitukseen muutamassa blogissa kehuttu. Styling Powder lähti siis mukaan paikkaamaan kuivashampoon tarvettani, ja täytyy kyllä sanoa että onneksi ostin kokeiluun pienemmän koon (80 ml) enkä täysikokoista pulloa.

Minua tuote ei nimittäin miellyttänyt. "Pesu"teho ei ollut kummoinen, vaikka hiukset vähän paremmilta näyttivätkin kuin ennen tuotteen käyttöä. Kohotuskaan ei yltänyt lähellekään siihen, mihin aiemmin kokeiltu Rockaholic ja jopa muutoin floppi Biozell pystyivät. Tuoksu oli tässäkin vähän epämiellyttävän voimakas, tässä ei kuitenkaan niin paha kuin Biozellissa, eli tätä pystyn käyttämään. (Minusta on aika yllättävää, että näistä kolmesta Tigissä on ollut se kaikkein miedoin ja miellyttävin tuoksu!)

Kaikkein huonoin puoli Styling Powderissa on se, että jos tuotetta käyttää liikaa, on se ihan äärettömän hankala saada häivytettyä pois hiuksista. Ei lähde ravistelemalla, eikä kampaamalla, ja täytyy kyllä sanoa, että olen mieluummin hiukset lähmäisinä kuin hiukset valkoisessa jauhossa. Ehkä tämä olisi mukava juttu jos haluaisin joskus naamioitua mummoksi?

Tässä siis koko surkeiden puteleiden sarja. Rockaholic on näistä minusta ollut loistotuote, mutta haluan löytää yhtä hyvän tuotteen luotettavalla pullolla. Jatkan siis etsintöjä, jälleen.

Hel(l) looks good

2010-08-23T17:56:00.000+03:00

Hel Looks on minusta mainio sivusto. Jostain syystä pidän siitä paljon enemmän kuin maineikkaista ulkomaisista, kuten The Sartorialistista (minulla meni kauan oppia kirjoittamaan tuo oikein) tai Face Hunterista. Hel Looks vain toimii minusta sivustona paljon kivemmin kuin nuo perinteiseen blogipohjaan tehdyt vastaavat. Lisäksi minua ärsyttää etenkin ensin mainitussa kuvien liiallinen täydellisyys.

Selailin viikonloppuna Hel Looksin läpi miltei kokonaan, ja poimin sieltä esiteltäväksi eniten omaa tyylisilmääni hiveleviä kuvia.

Rakastan a) kauluksellisia paitoja b) ruutuja c) mustaa d) leveitä vöitä e) hakasia f) maiharimaisia siroja kenkiä. Ei siis taida olla ihme, että rakastan Hollyn asua? Kaikki nuo kun näyttävät toimivan yhdessä mainiosti.

Anun asussa pidän kovasti erilaisten tyylien yhdistelystä: maskuliinista ja naisellista, ronskia ja siroa. Mustavalkoisuus pitää asun kuitenkin tarpeeksi simppelinä.

Miksi minä en näyttänyt samalta kuin Nelli kun olin 13-vuotias? Tyttö näyttää kuvassa ihan mielettömän söpöltä, vaikkei olekaan pukeutunut tyttömäisesti tai mihinkään vaaleanpunaisiin hörhellyksiin. Rennot kerrokset toimii aina, ja tässä asussa jopa yleensä ei-niin-kivat varsilenkkarit toimii hyvin!

Annin asussa on paljon samaa kuin edellisessä, mutta tämä osuu ehkä paremmin omaa tyyliini ollen astetta rokahtavampi. Tässä on kaikkea sopivasti: värejä ja mustaa, rentoa ja skarppia sekä jälleen eri tyylien yhdistelyä. Plus huivi, olen halunnut samankaltaista jo vaikka kuinka kauan, mutta täydellinen yksilö ei vain ole osunut vastaan. Ehkä tänä syksynä?

Ah nostalgia-asu! Kaikki nuo yhdistettynä ei ehkä toimisi itselläni yhtä hyvin kuin Ilsalla, mutta vanhan armeijatakin, maijapoppaslaukun tai uskomattoman kauniit nyörikengät huolisin kyllä itselleni koska tahansa.

Yleensä glam-rock tyylisuunta ei iske minuun laisinkaan, mutta Nancyn asussa kaikki on osunut niin nappiin, etten voi olla tykkäämättä. Rutkasti asennetta ilman mitään ylimääräistä.

Johannankin asussa kaikki on vain sattunut osumaan täydellisesti oikeaan. Luulen, etten pitäisi asusta yhtään näin paljon, mikäli farkkuliivin alla olisi valkoisen topin sijaan esimerkiksi punainen (joskus se vain on niin pienestä kiinni).

Asun viehätystä ei muuten yhtään vähennä se, että kuvassa taitaa olla täsmälleen samanlaiset buutsit kuin taannoin äitini kaapista löytämäni, omani ovat vain vähän (köh) patinoituneemmat. Tämä kuva kyllä taitaa ratkaista ongelmani kannusremmikoristeista: kengät näyttävät oikein hyviltä ilman!

Viimeiseksi kuva, joka herätti minussa suurta kateutta. Bjørtin asu vain näyttää ihan järjettömän hyvältä, vaikkei siinä ole edes mitään erikoista. Tyyli on superhelppo kopioida, mutta minulla on sellainen kutina, etten näyttäisi tismalleen samassa asussa läheskään yhtä hyvältä. Toiset ihmiset vain on luotu loistamaan liian isoissa kauluspaidoissa ja sukkahousuissa, itse en harmikseni kuulu näihin ihmisiin.

My precious

2010-08-20T23:47:00.001+03:00

Masentuneen bloggaajan dilemma: aiheita olisi varastossa vaikka kuinka paljon, mutta energiaa postausten tekoon ei riitä. Silti tekisi mieli postata. Elämän suuria ongelmia.

Noh, joka tapauksessa minun on pitänyt vaikka kuinka kauan esitellä vähän hevostani. Kissoistahan olenkin tehnyt jo esittelyt, mutta tämä on vähän jäänyt kun on ollut muutakin kirjoitettavaa. Nyt kuitenkin sain viime viikonlopun kisoista hyviä kuvia, joten nyt on hyvä aika tehdä tämä postaus :) Kaikki postauksessa esiintyvät kisakuvat on siis kopioitu täältä kuvaajan luvalla.

Topi fact file

Virallinen nimi: Toleranz

Sukupuoli: ruuna

Rotu: puoliverinen (ESH)

Ikä: 8 vuotta

Topi on siis minun ja siskoni yhteinen hevonen. Ostimme sen talvella 2008 yhteiseksi harrastuskaveriksi, eli yhteistä taivalta on ehtinyt kertyä jo kohta kolme vuotta.

Harrastaminen tarkoittaa minun kohdallani sitä, että kilpailen Topin kanssa aluetasolla esteitä. Sisko ja siskon mies on kisaamisessa mukana nykyään lähinnä kuljetus- ja hevosenhoitoapuna :) Tällä hetkellä kilpaillaan 90 ja 100 cm luokissa, mutta ensimmäiset 110 cm startit olisi tarkoitus päästä kokeilemaan vielä tällä kaudella.

Luonteeltaan Topi on maailman kiltein. Sen kanssa on mukava puuhailla, kun tietää, että se osaa käyttäytyä kaikissa tilanteissa ja kunnioittaa ihmistä. Topi ei ikinä näyki, potki, ryntäile tai pukittele, ja siinä missä joidenkin hevosten kanssa täytyy olla tiukkana ihan tavallisissa talutustilantiessakin, onnistuu Topin jaloissa kykkiä vaikka trimmaamassa jalkakarvoja ilman että sitä tarvitsee edes sitoa kiinni.

Toisaalta Topi on myös hyvin herkkä ja välillä melko säikkykin, ja tämä täytyy muistaa sitä käsiteltäessä ettei synny mitään ylimääräistä hämminkiä :) Lähinnä täytyy muistaa, että koska Topi jännittää välillä kovasti uusia asioita, täytyy niihin totuttaminen tehdä korostetun rauhallisesti. Tämän huomasin esimerkiksi silloin, kun päätin ihan huvikseni kokeilla ilman satulaa ratsastamista: komean ilmalennon jälkeen tajusin, ettei Topilla ole varmaan ennen moista harrastettu.

Topi tuntuu terveytensä puolesta olevan harvinaisen huono-onninen hevonen. Sillä tuntuu olevan hyvin usein jos jonkinlaista vaivaa, mikä saa tietysti minut ja siskoni aina huolesta sekaisin. Isoin juttu oli keväällä 2008, jolloin Topi jouduttiin kolmen päivän ähkyn seurauksena leikkaamaan: ähkyleikkaus on iso toimenpide, ja toipumiseen meni koko kesä ja syksy. Nykyään Topi on entistä ehompi, ja leikkauksesta muistuttaa enää pieni kohouma vatsan alla. Yllä olevassa kuvassa Topi on sairaalassa Helsingissä, leikkauksesta on kulunut muutama päivä ja laiha reppana näyttää siteensä kanssa kahtiahalkaistulta.

Hevosen omistaminen on ehkä enemmän elämäntapa kuin harrastus, sillä siihen kuluu kyllä suunnilleen kaikki raha ja vapaa-aika. Hyvät hetket ylittävät kuitenkin huonot puolet kirkkaasti, eikä elämää ilman hevosta osaa enää edes oikein kuvitella. Ja onhan Topi nyt ihan huippu tyyppi ♥

Onko lukijoissa hevosihmisiä, tai jopa hevosenomistajia? Vai eikö voisi vähempää kiinnostaa?

Tällä hetkellä

2010-08-17T19:03:00.000+03:00

Musiikin kuunteluni on kausittaista: välillä on kausia, jolloin teen jatkuvasti uusia löytöjä (ei välttämättä uutta musiikkia), toisinaan taas kuuntelen vanhoja suosikkiartisteja ja -albumeja ja toisinaan taas on hiljaisia kausia, jolloin en kuuntele musiikkia juuri lainkaan tai laiskailen tietokoneen soittimen random-toiminnolla.

Tällä hetkellä on menossa vilkas kausi, ja löydän jatkuvasti uusia artisteja ja mainioita kappaleita. Tässä muutama viime aikojen uusia rakkaus:

Melko indiepainotteista tällä kertaa. Viimeinen kappale oli ehkä vähän yllätys itselleni: ruotsinkielinen elektropop ei ehkä ole sitä tyypillisintä musiikkia mistä itse pidän. Det Var Jag iskee kuitenkin täysiä!

Kynsien rappio

2010-08-14T16:33:00.000+03:00

Se kiireinen heinäkuu meni, ja kuvittelinko elokuun olevan jotenki parempi? Kuvittelin, ja olin väärässä. Olen ollut melkein koko ajan töissä, parannellut tatuointia ja hevostellut ottaakseni takaisin heinäkuussa menetettyä heppa-aikaa. Huomenna olisi ratsastuskisat tiedossa, ensimmäiset sitten toukokuun! Suunnitelmissa oli kyllä kisata enemmän tällä kaudella, mutta kesä vain meni.

Kiire väsyttää kauheasti. Lisäksi töissäkäynnistä ja kiireestä ovat kärsineet kynteni: jatkuva pesu töissä kuivattaa käsiä aivan kauheasti, enkä ole jaksanut hoitaa niitä kaiken hälinän keskellä. Tuloksena lohkeilleet ja liuskoittuneet eripituiset kynnet sekä kuivat, halkeilleet kynsinauhat. Yhhyh, en kehtaa laittaa edes kuvia. Tänään ajattelin panostaa sen verran että viilaan kaikki kynnet lyhyiksi, kynsiprojektin aloitan jälleen alusta jahka työputki päättyy.

Tahdon tähän vielä kertoa uudesta rakkaudestani:

Ingmannin Ihana-jugurtti, maanpäällinen taivas kartonkipurkissa! Tarkemmin sanottuna vaniljan makuinen sellainen, ensimmäinen vaniljajugurtti jossa oikeasti on vaniljaa. Jugurtti on vähän kellervää ja siinä on mustia pisteitä, ja maku on mahtava! Todella vaniljainen, eikä yhtään hapan eikä myöskään liian makea. Tällä viikolla olen syönyt jo neljä litraa, pitäisiköhän vähän rajoittaa? Mutta kun se on niin hyvää ♥____♥

Minä söin eilen iltapalaksi jugurttia, ja tässä on sitten kissojen iltapala, porsaan sydän. No ei ne kyllä ihan kokonaan tuota eilen saaneet, kyseinen mötikkä painaa lähes puoli kiloa :D Halusin ottaa tuosta kuvan, koska se oli paketissa hämmentävän symmetrisen sydämenmuotoinen. Sydän kuitenkin vähän levahti ja halkesi kun otin sen tyhjiöpakkauksestaan, mutta otin siitä kuvan silti. Toivottavasti kukaan ei järkyttynyt.

Together at last in the same black hole

2010-08-08T23:06:00.001+03:00

Otsikkohan ei liity asiaan muutoin kuin siten, että olen viime aikoina kuunnellut pitkästä aikaa The Arkia. En toki niitä hurmoksellisimpia happyhappyjoyjoy-kappaleita sentään!

Asiaan: perjantaina hakattiin tatuointi jalkaan! Jejj! Kuvia en tänne laita ennen syyskuuta, jolloin kuva tehdään loppuun, mutta tässä vaiheessa voin kertoa että kuvani on ainakin parempi kuin nämä:

Gaah. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että tatuoijani on tehnyt tähän asti ihan mieletöntä työtä, jota ei voi edes verrata ylläoleviin! Ja kyllä, olin niin viisas että kävin tatuointiaikaani edeltävänä päivänä pelottelemassa itseäni Ugliest Tattoosissa. Arvatkaa näinkö painajaisia seuraavana päivänä :D

Sivustoilta bongattu myös idea, josta en tiedä, pitäisikö nauraa vai olla kauhuissaan:

(etsi kuvasta yksi virhe)

Playsuit päällä

2010-08-03T00:22:00.000+03:00

No voi jösses että on havainnollistavia kuvia nämäkin! Selittelen tätä sillä, että minulla oli aika pieni hetki noiden kuvien ottamiseen eikä ollut aikaa ruveta leikkimään kameran säätöjen kanssa. Noh, jos ei kuvista muuta näe, niin ainakin sen, että kissani Ensio on toivoton huomiohuora, joka taitaa tunnistaa kameran äänen, koska se tahtoo aina mukaan kuviin. Paitsi tietysti silloin, kun yritän kuvata sitä ihan itseään, silloin se ei voi millään poseerata.

(Pieni valituksen sana tuosta kirotusta kamerasta: kun ostan pokkarin, haluan ottaa helposti kuvia sen kummemmin miettimättä kaiken maailman säätöjä ja asetuksia. Vanhalla, suht halvalla peruspokkarillani sain loistojälkeä ihan automaattiasetuksilla, mutta hyvä karma oli jälleen puolellani ja se varastettiin. Miksi en vain ostanut samanlaista tilalle?)

Noissa kuvissa, missä tökin sormillani silmääni kohti, yritän esitellä mätsäävää kynsi- ja silmämeikkiäni, jolla toin väriä muuten mustaan asuun. Ja tietäkäätte, että silmänrajaukset tein käyttäen Urban Decayn Painkiller-luomiväriä, sekä saman merkin Primer Potionia, ja olivat luonnossa melkoisen shokkiturkoosit (eivätkä haalean vaaleansiniset)! Näytin kylläkin turkoosien rajauksieni kanssa sairaalta transulta, mutta eipä kai se haitannut. Sitäpaitsi kyseiset rajaukset saivat silmäni näyttämään kovin puhtaanvihreiltä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Taidan kuitenkin jatkossa vältellä väriä rajauksissa, mutta haluan kyllä oppia käyttämään Painkilleriä jollain minua pukevalla tavalla koska kyseessä on ihan mielettömän siisti sävy!

Niin, ja tuossa asussa seikkailin siis mammani 80-vuotispippaloissa. Suurinta osaa siellä olleista sukulaisistani en ollut nähnyt vuosiin (tai koskaan), ja taisinkin tehdä hyvän ensivaikutelman kumartuessani halaamaan istuvaa mammaani juhliin saapuessani. Shortsihaalari oli nimittäin oikeasti lyhyt, enkä ole ihan varma kuinka paljon moinen pyllistely esitteli parasta puoltani juhlaväelle. Höhö. Joka tapauksessa tykkäilen playsuitista kovasti!

On the rocks

2010-07-30T23:36:00.000+03:00

Toissapäivänä olimme rantakallioilla ottamassa aurinkoa

Varpaankynsissä Models Own -lakan sävy Top Turquoise

Pikkusisko kalasti siivilällä. Tästä pikkulammesta ei napannut...

...mutta merestä kyllä! (Huomatkaa siskon manikyyri)

Eilen oli jo vähän viileämpää, ja vietimme päivää samoilla kallioilla aaltoja bongaten

Nyt olen kotona! Melkoisen puhki olen henkisesti matkan jälkeen, jälleen. Lomailu teki kyllä toisaalta myös hyvää, joskin nyt on melkoinen luku-urakka, niin paljon on tänä aikana tullut päivityksiä seuraamiini blogeihin ^_^

Day 30 - Your favorite song at this time last year

Musiikkihaasteen viimeistä viedään! Noin vuosi sitten minulla oli radiossa soimassa Maj Karman Kauniiden Kuvien Ääri-levy ja The Best of Mozart on sen paras kappale.

Hei

2010-07-22T19:04:00.001+03:00

Lokaationi at the moment on Helsinki. Tatuointiaikani piti olla ensi viikon tiistaina, mutta tatuoijani on sairaslomalla (miten tyypillistä). Noh, tälle ei voi nyt mitään ja uusi aika onneksi järjestyi elokuun alkuun. Hengailen täälläpäin maailmaa nyt tällä tietoa ensi viikon perjantaihin asti, jolloin menen katsastamaan tatuointini luonnokset. Siihen asti on luultavasti blogin puolella melko hiljaista.

Ilma on vieläkin mitä mainioin, nauttikaa ihmeessä siitä! Minäkin olen kovasti yrittänyt, eilisen seikkailin Linnanmäellä ja tänään kaupungilla (pyörimässä kaupassa yrittäen olla ostamatta mitään). Rusketusta olen yrittänyt haalia myös valkoisiin kalkkunankoipiini, huonohkolla menestyksellä. Mikseivät jalkani rusketu? Käsivarteni ovat kyllä melkoisen grillatut, mutta eivät onneksi enää palaneet. Viikonloppuna pahasti palanut käsi parani Helosanin ja jugurtin voimalla (kiitos Johannalle vinkistä!) parissa päivässä, ainoastaan kämmenselkä oli arka vähän useamman päivän ajan.

Nyt painun syömään jäätelöä, näkemiin!

New in

2010-07-17T22:51:00.000+03:00

Kummallinen asia on se, että vaikka kuinka välttelee tietoisesti shoppailua, ilmaantuu niitä uusia vaatteita kaappiin silti! Tässä viime aikoijen vaateostokset:

Jee minulla on playsuit! Asokselta sen sitten loppuviimein päädyin tilaamaan. Kuva on maailman havainnollistavin, mutta laitan tänne varmasti joskus kuvaa siitä päällä! Haalari on muuten sitten musta eikä joku ihmeharmaa kuten kuvasta voisi luulla.

Tykkään haalarista kovin, paitsi että koko ei ehkä ole ihan priima. Ihan pidettävissä se on, ja näyttääkin hyvältä, mutta kyykkyä en hirveästi pysty kun tuon pituus olkapäästä haaroihin ei ole kovin kaukana liian lyhyestä. En edes ajatellut tällaista ongelmaa tilatessani :D

Hups, varvas

Samaisesta Asoksen paketista kotiutuivat myös tummansiniset perusfarkut korkeahkolla vyötäröllä. Tarvitsin siistit, tummat peruspillifarkut - nykyisistä yhdetkään eivät ole edustuskelpoiset sillä joku daiju on pitänyt jokaisten taskussa puhelinta (en kehtaa laittaa kovin siistiin tilaisuuten farkkuja, joihin on kulunut suorakulmio reiteen). Kumma juttu, että vaikka käsilaukku kulkeekin mukana joka tilanteessa, on se puhelin pakko änkeä sinne farkuntaskuun.

Hätäostos! Unohdin ottaa vyön mukaan serkkuni rippijuhlareissulle, ja mekkoviritelmäni kanssa sellainen oli välttämättömyys. Kauppaan oli siis lähdettävä, ja hyvä niin sillä tuo Rovaniemen H&M:stä löytäväni yksilö sopi mekkoon paljon paremmin kuin alunperin siihen kaavailemani musta niiteillä varustettu vyö.

Shortsit olivat näistä se turhin ostos, mutta ne maksoivat viisi euroa. Sitäpaitsi keksin omatuntoani lepytelläkseni ihan järkeviä syitä näiden ostamiseen: ensi kesänä reiteni on tatuoitu ja tietysti tarvitsen mahdollisimman paljon lyhyitä lahkeita sen esittelemiseen. Sitäpaitsi tarvitsin tiukkojen vaaleiden farkkushortsieni kaveriksi jotain tummaa ja lököttävää.

Loppuun vielä pieni oho. En pala herkästi, koko elämäni aikana olen palanut suunnilleen neljä kertaa, ja nekin kerrat ovat olleet sellaisia, että iho on vähän punoittanut päivän tai parin ajan liiallisen auringossa hillumisen jälkeen. Pienenä en palanut koskaan, mutta kun nyt on tullut nämä kaiken maailman otsonikerrosten hapertumiset, niin minäkin olen joutunut vähän edes ruveta katsomaan miten kauan grillaannun auringossa.

Noh, tänään se sitten tapahtui, poltin itseni ihan kunnolla. Meillä oli tallilla kouluratsastuskisat, ja olin neljän tunnin ajan töissä tuomarin sihteerinä. Toisin sanoen siis istuin sen neljä tuntia kentän päädyssä kirjoittamassa tuomarin kommentteja ylös, ja kenttä sattui olemaan niin päin, että istuin suorassa auringonpaisteessa koko sen neljä tuntia. Nyt kirjoituskäteni näyttää tältä:

ja voin kertoa, että nuo kuvat vähän armahtavat tuota enintä punoitusta! Ihoa kuumottaa ja pistelee, aika inhaa. En oikein edes tiedä, miten tuota voisi hoitaa. Tallilla nyysin siihen hevoseni MSM-voidetta ja kotiin päästyäni jonkin aloe-geelinäytteen, yöksi ajattelin lätkiä reilusti Helosania nahkaan. Hoitovinkkejä, anyone?

Day 29 - A song from your childhood

Ollessani suunnilleen 8-vuotias, siskoni innostui brittipopista ja meillä soi paljon mm. Blur, Suede ja Pulp. Pulpin Different Class on mielestäni yhä aivan loistava albumi, mutta vasta ihan viime aikoina olen osannut kuunnella sanoituksia ja päässyt kunnolla kiinni mm. Disko 2000 -biisiin: olen aina pitänyt sitä vain kepeänä tanssirallina, mutta tarkemmalla kuuntelulla se on itse asiassa aika surullinen kappale.

Searching until my hands bleed

2010-07-13T23:18:00.000+03:00

Ei mulla nyt muuta tällä erää, muutakuin että MUA EI MUUTEN YHTÄÄN HAITTAA TÄMÄ LÄMPÖ! Ehkä olen vähän outo, ainakin tuntuu, että olen ainut joka tästä nauttii. Toisaalta, minullahan ei juurikaan muita velvoitteita ole kuin tallilla käyminen, ja senkin hoidan illalla kymmenen jälkeen kun on jo viilennyt (tai ratsastan maneesissa, siellä ei ole kuuma). Muun ajan lähinnä lojun takapihalla auringossa.

Nyt ukkostaa, joten täytynee sulkea tietokone. Pihalla on muuten oudon näköistä, kun auringonlaskun valo yhdistyy ukkospilviin. Ihan niinku näkisi koko maailman ruskean lasin läpi.

Day 28 - A song that makes you feel guilty

Pikainen postaus ja sitäkin pikaisempi mekkotuunaus

2010-07-09T18:11:00.000+03:00

Kuten jo aiemmin mainitsin, kiirettä on pitänyt! Ensi viikolla pitäisi onneksi saada hengähtää, mutta nyt viikonlopuksi lähden Rovaniemelle serkkuni rippijuhliin. Vähän kyllä harmittaa, etten ehdi olla siellä paria päivää kauempaa, olisi kiva nähdä sukulaisia pitkästä aikaa kunnolla ja ihan vain hengailla (rakastan Rovaniemeä!).

Juhlapukeutuminen meinasi aiheuttaa vähän päänvaivaa. Lopulta päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun: kaivoin vanhan käyttämättömänä lojuneen hameen kaapin pohjalta ja ihan ite tein siitä mekon.

Supernopea DIY-mekko:

Tarvikkeet: Aikoja sitten ostettu hame, jonka kangas on kaunista mutta malli maailman karsein, vyö.

Tee näin: Nosta hametta ylöspäin, niin että se peittää tissit muttei paljasta mitään kriittistä alhaaltapäin. Köytä vyöllä valitsemastasi kohdasta.

(Käytin myös hakaneuloja vyötärönauhan kääntämiseen.)

Valmis!

Jalkani eivät oikeasti ole ihan noin kalpeat, vaikka aika kalkkunankoivet ovatkin.

Juhliin laitan tietysti olkaimettomat rintsikat. Ja leggingsit, sillä vaikka hameen päällikangas on aika hyvän pituinen, kuultaa se läpi ja aluskangas on vähän liian lyhyt ollakseen säädyllinen.

Day 27 - A song that you wish you could play

Haluaisin osata soittaa (ja laulaa) Hectorin Mandoliinimiehen. Samalla lailla kuin ala-asteen musiikinopettajani, hitaasti ja koskettavasti, pelkän kitaran säestyksellä. (Tää ois sellanen leirinuotio-idylliin sopiva juttu.)

Diydiy

2010-07-05T23:24:00.000+03:00

Olen jonkin verran tässä viime aikoina innostunut kaikenlaisesta vanhojen vaatteiden tuunaamisesta ynnä muusta näpertelystä, ja ajattelinkin esitellä muutamia enemmän tai vähemmän itsevärkättyjä juttuja, jotta voisitte ~~ihailla suunnatonta luovuutta ja mahtavia ompelutaitojani~~ nähdä, ettei tarvitse olla mestari saadakseen jotain aikaan! Pöytäkaulaliinan ja loimihameen olenkin jo esitellyt, mutta tässä tulee muutama muu juttu.

Siipitoppi! Näyttää paremmalta päällä, kuvissa nuo siivet on joustavan kankaan vuoksi vähän kasassa. Siivet riistin eräästä virheostoshupparista, jonka printti oli muutoin kamala, mutta nuo siivet oli kivat. Haluaisin keksiä jotain käyttöä sille hupparinraadollekin, sillä se on kyllä hurjan kivan mallinen.

Siipien kiinnittäminen toppiin oli minun ompelutaidoillani kamalaa: toppi on ohutta ja hyvin joustavaa kangasta, eikä sellaiseen ole mitenkään helppo ommella strasseilla varustettua paksumpaa kangasta. Siinä ne nyt kuitenkin ovat!

Jokanaisen tuunausjuttu eli farkkushortsit. Pätkäisty vanhoista leveälahkeisista Vero Modan farkuista ja kulutettu raastinraudalla + mattoveitsellä.

The Levi's makeover. Noissa oli alunperin suorat, leveät lahkeet ja väri oli tumma sininen. Kavensin farkkuja melko paljon, ja nyt ne ovat kapeat pillifarkut. Saatoin myös pikkasen leikkiä kloriitin kanssa... (ei ne ole kyllä ihan valkoiset, kuten kuva väittää vaan hyvin vaalean siniset.)

Tykkään näistä farkuista kovasti. Näissä on vain yksi pikku juttu, jonka vuoksi näitä voi pitää vain pitkähköjen paitojen kanssa...

...hups. Jouduin ompelemaan yläosan käsin, sillä siinä kohdassa oli liian paksusti materiaalia (taskut ym) ompelukoneelleni. En tiedä, johtuiko tämä kloriitista vai huonoista päättelytaidoistani, mutta nyt kävi näin. Korjaaminenkin on vähän jäänyt, eikä se tällä hetkellä olisi kannattavaakaan, sillä olen jonkin verran pulskemmassa kunnossa kuin alkuperäisen kavennuksen aikaan :(

Viimeisin väkerrykseni, musta lievästi tulppaanimallinen hame. Itse asiassa olen aloittanut tämän tekemisen jo seiskaluokan käsityötunneilla. Silloin en ollut kovin kiinnostunut asiasta, joten homma jäi vähän vaiheeseen ja mm. kaikki saumat päättelemättä.

Olen jo pidemmän aikaa haikaillut simppelistä korkeavyötäröisestä mustasta hameesta, ja kun löysin seiskaluokan aikaisen tekeleeni kaapista, päätin viedä työn loppuun. Hame oli alunperin suora, lantiomallinen ja polvipituinen, mutta heitin siitä vetoketjun veke, käänsin koko homman ylösalaisin, leikkasin ja rypytin ja tulos oli tuo. Minusta varsin kivannäköinen, vaikka itse sanonkin. Käyttömukavuus ei kyllä välttämättä ole ihan huippuluokkaa, sillä vaikka ompelinkin leveän vyötärönauhan joustavasta kankaasta, on hameeseen pukeutuminen melko konstikasta. Olen nimittäin fiksuna seiskaluokkalaisena leikannut kankaan niin, että hame joustaa ylös-alas-suunnassa eikä lainkaan leveyssuunnassa. *Nolo*. Lisäksi tuota kangasta oli melko niukasti, joten en voinut tehdä kunnon laskostuksia, joten nyt jouduin ähräämään hameen päälleni yläkautta.

Pukeuduin tähän serkkuni taannoisissa ylioppilasjuhlissa, ja kun yllä olevan kuvan asuun yhdistin vielä Vilan lyhyen ryhdikkään jakun sekä mustat avokkaat, sain kasaan mielestäni aika kivan asun.

Day 26 - A song that you can play on an instrument

En kuulosta ihan yhtä pelottavalta soittaessani tätä nokkahuilulla, mutta eipä se kauas heitä.

Hiljainen heinäkuu

2010-07-04T22:26:00.000+03:00

Blogin puolella on ollut viime päivinä vähän hiljaista, ja tilanne tulee luultavasti jatkumaan samanlaisena koko heinäkuun. Minulla on kohtuullisen paljon menoa, mm. töitä ja pari reissuam ja muutenkin on vähän stressi päällä nyt. Postailen siis lähinnä vain silloin kun jaksan ja ehdin hyvin. Ihan kokonaan en siis aio hiljentyä, ja huomenna esimerkiksi olisi tarkoitus saada julkaistua yksi jo pidemmän aikaa puolivalmiina ollut postaus. Niin, ja loppukuusta tulee varmasti tatuointihehkutusta!

Ensi viikon olen töissä, ja sitten lähden viikonlopuksi Rovaniemelle. Luvassa on siis melkoisesti sosiaalista kanssakäymistä, ja tämän viikonlopun olenkin koittanut lepäillä vähän varastoon :) Olen nukkunut pitkään, ja herättyäni olen vetänyt bikinit niskaan ja vaihtanut makuupaikkaa takapihalle. Mahtava ilma! Minä rakastan helteitä, ainakin näitä Suomen helteitä (joku 40 astetta voisi olla jo liikaa).

Day 25 - A song that makes you laugh

Saatoin naurahdella itsekseni kun ensimmäisen kerran kuulin tämän radiossa. Sittemmin se on kyllä ainoastaan ärsyttänyt. Video kyllä naurattaa yhä!

Rapakuntoinen pikapostaaja

2010-06-30T23:53:00.000+03:00

Leikkasin eilen nurmikon. Meidän pihamme ei kovin suuri ole (vaikka normaalia rivitalopihaa kookkaampi onkin), mutta kuitenkin olin reilun tunnin lykkimisen jälkeen melko poikki. Viime kesänä tuo ei tuntunut yhtään missään, ja samalla raihnaisella työnnettävällä taloyhtiön koneella minä silloinkin leikkasin. Kunto on siis laskenut melkoisesti. Turhauttavaa. Noh, ehkä sitä ensi kesänä jaksaa taas lenkkeillä. Ainakin toivottavasti. (Joskin se lenkkeily pitäisi aloittaa hetinyt, niin tulisi paljon parempi olokin. Sitähän minä jo blogin alussa sanoin.)

Valivalipostaukseen jotain kivaakin: törmäsin eilen Salmiyuck!-nimiseen blogiin, jossa kolmen miehen missiona on maistella läpi massiivinen paketti erilaisia salmiakkikarkkeja. Paketin lähetti pari suomalaista miestä sen jälkeen kun Alex Papadimoulis oli yhden maistamisen jälkeen tyrmännyt salmiakin The Daily WTF -sivustolla. Itse rakastan salmiakkia, ja onkin hauska lukea ulkomaalaisten kummastuneita mielipiteitä tuosta mahtavasta suomalaisherkusta!

Day 24 - A song that you want to play at your funeral

En minä ole koskaan tällaista miettinyt. Eipä sillä oikeastaan mitään väliä ole, hautajaiset on kuitenkin mielestäni enemmän läheisten tilaisuus, kuin vainajan, joka on, noh, kuollut. Olisi ehkä kuitenkin ihan kiva, jos läheiset siellä kuuntelisivat Kauko Röyhkän & Nartun kappaletta Liikennepuistossa. En löytänyt sitä Youtubesta, eikä lyriikoitakaan ole netissä, mutta se on kaunis kappale, joka kertoo henkilön lähtemisestä paikalleen jäävän näkökulmasta. "Matkusta vain rauhassa, me pärjäämme ilman sua. Vaikka onhan se köyhempää."

Hurahtanut

2010-06-29T00:33:00.001+03:00

Olen ihan täysin hurahtanut. CO-pesuun nimittäin.

CO-pesussahan on kyse siitä, että hiukset pestään pelkästään hoitoaineella. Esimerkiksi Virve on tehnyt aiheesta hyvän ohjeistuksen, joten en lähde sitä enää toistelemaan. Pari vinkkiä sen sijaan voisin jakaa:

Hoitoainetta pitää laittaa reilusti ja varmistaa, että sitä on tosissaan joka puolella päänahkaa
Emulgointiin kannattaa panostaa, sillä mikäli sitä ei tee huolellisesti jää tukka lähmäiseksi. Eli emulgoi huolella ja kauan päänahan joka kolkasta
Mikäli emulgointi ei lähde kunnolla käyntiin, voi päähän lutrata vieläkin vähän lisää hoitoainetta ja sen jälkeen lisäillä uudestaan vettä
Suihkumyssy on tarpeellinen, varsinkin jos viettää vaikutusajan saunassa (lämpimässä hoitoaine lähtee valumaan helpommin). Paremman puutteessa myös tiiviisti hiuksiin paineltu hedelmäpussi + pyyhe -combo toimii

Miksi ihmeessä sitten olen niin kovasti tähän hurahtanut? En ole kovin kemikaalikammoinen, mutta jos on olemassa tapa saada hiukset puhtaaksi ilman voimakkaasti kuivattavia sulfaatteja, niin miksipä en sitä käyttäisi. Varsinkin, kun sen lisäksi, että hiukset puhdistuvat yhtä hyvin kuin shampoolla, ovat ne CO-pesun jäljiltä vähemmän sähköiset ja noin miljoona kertaa pehmeämmät kuin normaalimenetelmillä.

Minulla oli loppukeväästä pitkä jakso jolloin en käyttänyt normaalia shampoota lainkaan. Huomasin tuolloin, että minua hetken vaivannut lievä hilseily hävisi, mutta ajattelin sen voivan hyvinkin olla vain sattumaa. Tajusin kuitenkin tämän olleen CO-pesun ansiota siinä vaiheessa kun käytin päähäni syväpuhdistavaa shampoota käytettyäni erityisen paljon muotoilutuotteita: hilse palasi, ja niin palasi myös toinen ikävä ilmiö, nimittän aristava kuiva takaraivolla (siinä, mihin jakaus päättyy). Tuo kuiva kohta on ollut siellä niin kauan kuin muistan. Se kuivuu, hilseilee ja siihen muodosttu aika-ajoin rupea. Kohta on ollut aina myös enemmän tai vähemmän kipeä. En ollut edes huomannut, etttä tuo kohta oli parantunut CO-pesujakson aikana, mutta tajusin sen siinä vaiheessa kun se tuli takaisin.

Minusta myös tuntuu, että olen jollain lailla herkistynyt shampoolle (sulfaateille?), sillä tuon syväpuhdistuspesun jälkeen päänahkani oli noin vuorokauden verran arka ja punoittava, ja alkoi sen jälkeen kutista ja hilseillä. Eipä tee paljon mieli käyttää shampoota enää :/ Olen kyllä pessyt shampoolla kerran tuon syväpuhdistusoperaation jälkeen, tällä kertaa miedommalla shampoolla ja sitäkin vedellä laimentaen. Tämän kerran jälkeen ei samanlaista ärsytystä ilmaantunut, mutta takaraivon heikkoa kohtaa aristi pari päivää. Tiedän, että eteen tulee vielä tilanteita, jolloin ei aikaa/mahdollisuutta CO-pesun tekemiseen ole, joten olenkin miettinyt hankkivani jostain kokeeksi sulfaatitonta shampoota näiden tilanteiden varalle.

Olen tähän mennessä ehtinyt kokeilla kolmea hoitoainetta CO-pesussa ja tein niistä kaikista pienet arviot.

XZ Suklaa-vanilja

Pesee hiukset mukavan puhtaiksi, emulgoituu melko hyvin
Hoitoteho ei riitä yksinään pituuksille
En pitänyt tuoksusta, enkä ymmärrä, miksi tätä markkinoidaan suklaa-vaniljana, sillä tuoksu muistutti lähinnä vanhaa saippuaa. Saman sarjan hoitosuihke tuoksuu kyllä hyvältä.

Herbina marja spa kosteuttava balsam

Suosikkini näistä
Emulgoituu todella hyvin ja helposti
Hoitotehot riittävät latvoillekin mikäli käyttää hyvää jätettävää
Mielettömän ihana tuoksu ♥___♥ Jää kylläkin hiuksiin harmittavan vähän

Urtekram rose conditioner

Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, joten INCI on ilahduttavan selkokielinen (suomenkielessä on kyllä kirjoittajalla vähän petrattavaa :D)
Mukava, luonnollinen ruusun tuoksu (ei liian voimakas)
Näistä kolmesta hankalin emulgoida
Hoitotehon riittävyys latvoille on vähän siinä ja tässä: on huomattavasti parempi kosteuttaja kuin XZ, mutta ei pääse samalle tasolle Herbinankanssa

Vaikka Herbinasta tykkäänkin kovasti, tahdon tehdä vielä lisää kokeiluja. Ainakin muutamat XZ:n hoitikset sekä Herbinan Sensitive-hoitoaine kiinnostaisivat. Myös Freemanin hedelmäisiä hoitiksia tahdon kokeilla jahka saan niitä jostain käsiini!

Day 23 - A song that you want to play at your wedding

Puuvertaus ei ole mikään ylivertainen suosikkini CMX:n kappaleista, mutta se kertoo mielestäni rakkaudesta niin kauniisti että tahdon ehdottomasti kuulla sen häissäni mikäli sellaisia vielä joskus vietetään.

A.W. Yrjänän parta on muuten videolla ehkä maailman kauhein x___x

Eheh

2010-06-27T01:30:00.003+03:00

Koodarinörtti täällä hei. Varsin aloitteleva sellainen. Taisin vihdoin, jälleen monen tunnin tuskailun jälkeen saada tuon taustan toimimaan niinkuin sen pitäisi. Koko ajanhan homma on kiikastanut vain siitä, että jossain koodinpätkässä on lukenut backround eikä background.

Kiitos Idalle loistavista ohjeista! Ehkä minä vielä joskus opin itsekin ymmärtämään näistä asioista jotain :)

Tonight I'm watching the sky

2010-06-26T00:02:00.000+03:00

Hyvää juhannusta, lukijat! Itse en kyllä ole juurikaan huomannut moisen olemassaoloa. Äiti on lomailemassa, joten rentoudun kotona yksin. Ihan mukavaa, saa olla vain eikä tarvitse stressata mistään. Vaikka toisaalta kyllä vähän harmittaa, etten ole missään pitämässä hauskaa. Plus että ärsyttää jo valmiiksi kun kuitenkin tutut esim. tallilla kyselee juhannuksesta ja sitten pitää selitellä jotain. Ei yhtään helpota se, että ympäristön mielestä on kamalaa ja epänormaalia, etten juhli ja festaroi ja pidä hauskaa viikonloppuisin, asettaa vain turhia paineita. Kun en nyt mielellään jakaisi masennustani koko maailman kanssa. (Ja kuitenkin pidän aiheesta blogia, eh.)

Minulla on kuitenkin ihan kohtalaisen hyvä fiilis tällä hetkellä. Sen lisäksi, että olen istunut takapihalla humalassa (siinä kasvissa) sekä lupiinipuskassa, olen mm. treenannut täydellisen nudemeikin tekoa ja kuunnellut pitkästä aikaa musiikkia oikein kunnolla. Superpitkällä fiilistelysoittolistalla on ollut esimerkiksi Calexicoa, Mew'ta, Brightboyta, Kemopetrolia ja Scandinavian Music Groupia. Rakkautta.

Day 22 - A song that you listen to when you’re sad

En pysty ymmärtämään, miksi Ihmepoika jäi unohdetuksi yhden pikkuhitin ihmeeksi, mielestäni Valvoja on hienoimpia suomipop-kappaleita ikinä. Pidän sen sanoituksista kovasti, ne ovat yhtä aikaa haikeat, katkerat ja toiveikkaat.

One Flew Over the Cuckoo's Nest

2010-06-23T19:04:00.001+03:00

Eilisilta ja tämä päivä ovat olleet varsin havainnollistavia esimerkkejä vuorokausirytmistäni: tulin yhdeksän jälkeen tallilta väsyksissä, datailin päämäärättömästi ja aivot narikassa. Yhdentoista aikaan aloin katsoa elokuvaa (Yksi lensi yli käenpesän), jonka jälkeen jälleen aivotonta nettisurffailua, joskin tällä kertaa päämäärällä: seikkailin pitkin nettikauppoja shortsihaalareiden perässä. Nukkumaan menin kahden jälkeen ja heräsin yhdeltätoista nälkäisiin kissoihin sängyssäni. Ruokittuani kissat menin ihan vähäksi aikaa takaisin sänkyyn makailemaan - ja heräsin kahdelta. Lääkkeiden ansiosta 12 tunnin yöunet eivät ole edes pitkät. Päivä meni tietokoneella, meikkaillessa ja kaupassa käydessä. Äsken söin ja nyt olen tässä.

Tässä kuitenkin shortsihaalarietsintöjen tuloksia eli suosikkejani:

Nyt kun vielä osaisi päättää! Noiden etsiminen nettikaupoista oli muuten ärsyttävää: niitä kun nimittäin esiintyi kaupasta riippuen nimikkeillä playsuit, jumpsuit, overall, onepiece ja romper. Koita siinä sitten keksiä minkä sanan kirjoitat kaupan hakulaatikkoon!

Yllä mainittujen lisäksi viime päiviini on kuulunut myös niistäminen, olen nimittäin saanut jostain aika mojovan kesäflunssan (olen välillä varma, että taudit tarttuvat blogistaniassa, HeidiB on nimittäin myös valitellut flunssaa). Pää on täynnä räkää, mutta lähden joka tapauksessa nyt talleilemaan ja palailen sieltä jälleen väsyneenä yhdeksän jälkeen kotiin. Näkemiin!

Day 21 - A song that you listen to when you’re happy

The Cat Empire - In My Pocket

Wanted: pelipuku!

2010-06-20T23:59:00.001+03:00

En lämpene kuumana käyvälle haalarimuodille: en ole nähnyt vielä yhtään pitkälahkeista haalaria, josta ei tulisi mieleen yöasu tai sähkömiehen työhaalari. Shortsihaalareihin eli playsuiteihin olen sen sijaan tuntenut kasvavaa vetoa, joka on tällä hetkellä yltynyt pakottavaksi tarpeeksi omistaa sellainen.

Looks like it's Polyvore time again! Toisin sanoen kokosin kollaasin kuolatakseni shortsihaalareita. Yllä olevasta kollaasista huolisin kaikki omakseni (myös sen pääskynmuotoisen ilmoitustaulun!). Kaikkein eniten sydäntä lämmittää keskirivin kolmikko - ihania!

En oikeastaan saisi ostella vaatteita tai muuta turhaa - tatuointiaikaani on reilu kuukausi mikä tarkoittaa ankaraa loppukiriä rahansäästössä. Tajusin kuitenkin, että minullahan on ihan oikeasti tarve playsuitille - mammani täyttää 80 ja tarvitsen pienimuotoisiin juhliin asiallista päällepantavaa. Juhlat ovat kuitenkin pian tatuointiaikani jälkeen, ja koska tatuointi tulee reiteen, en luultavasti pysty vielä tuolloin pukeutumaan farkkuihin tai tiukkaan hameeseen.

Kun keksin tämän tarpeen, aloin etsimään mieluista shortsihaalaria tosissani. Eksyin Boohoo.com-verkkokauppaan, missä oli ihan naurettavan halvalla älyttömän hienoja vaatteita. Rakastuin noihin kahteen ylempänä olevaan shortsihaalariin kovasti ja sormeni alkoi jo hapuilla tilausnappia - kunnes huomasin niistä olevan jäljellä vain isoja kokoja.

Damn!

Shortsihaalarin etsinnät siis jatkuvat. Edullisista ja hienoista versioista nettikaupoissa saa vinkata :)

Day 20 - A song that you listen to when you’re angry

Hassua miten iso päättämisenvaikeus tässä tuli! Yleensä silloin, kun olen ihan kunnolla vihainen, lähden mp3-soittimen kanssa raivolenkille. Näitä hetkiä varten on sitten valikoitunut paljon hyvää rokkia, joita kuuntelen vaihdellen vihan laadusta johtuen :D Attentaatti on loistava kappale, erityisesti kohta "vitut tää oo mikään pursiseura" on viehättävä. Attentaatti on myös yksi maailman parhaita livekappaleita!

NAM

2010-06-17T00:03:00.000+03:00

Kohtasin tänään äkillisen ja varsin kiireellisen marjapaistoksen himon. Googlettelun jälkeen ajattelin kokeilla tätä versiota paistoksesta, mutta kaappikatsaus osoitti, ettei meillä ole kookoshiutaleita. Ruisleseitä oli, ja hei, nehän nyt on melkein sama asia kuin kookoshiutaleet! Eli toisin sanoen varioin reseptiä aika rankasti, ja tulos oli aivan loistava ♥_____♥

Hehehee onneksi oikeissa ruokablogeissa on vähän tasokkaammat kuvat.

Muistin sentään ottaa vielä kun tuota oli jäljellä!

Ruislese-marjapaistos

n. ½ litraa marjoja (itse käytin mustikkaa ja vadelmaa)

½ dl (tai vähän vähemmän) sokeria

1 rkl perunajauhoja

Pinnalle:

75 g margariinia

1 dl ruisleseitä

1 dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

Sekoita marjoihin sokeri ja perunajauhot ja kaada vuokaan. Pupenna muuta aineet keskenään pöperöksi ja levitä marjojen päälle. Paista uunissa 225 asteessa ~15 min/katso milloin näyttää hyvältä. Syö kuumana jäätelön kanssa ja väistele kissaa joka yrittää päästä osingoille (ainakin jos syöt tietokoneen ääressä).

---

Kissoista puheen ollen, Ensiolle kävi tänään ikävästi :(

Sillä oli ollut varsin fiksu idea kiivetä kuuseen ollessaan narun jatkona pihalla. Minulla sattui olemaan kamera kädessä kun riensin sitä pelastaamaan, ja siksi sain siitä kuvankin. Olin kyllä onnellinen, että sillä on kunnon valjaat, pelkän kaulapannan kanssa tilanne olisi voinut olla paljon kauheampi :(

Day 19 - A song from your favorite album

Minulla ei ole mitään absoluuttista suosikkialbumia, vaan muutamia, jotka iskevät täysillä ja joiden kappaleet toimivat sekä yhdessä että erikseen. Yksi suurimmista suosikeista on Kauko Röyhkän & Nartun Mielummin vanha kuin aikuinen -levy. Nimiraitaa ei Youtubessa harmi kyllä ollut, eikä montaa muutakaan kappaletta ko. albumilta, mutta Kolme asetelmaa löytyi.

This sucks too + kesän sävyä

2010-06-15T00:11:00.000+03:00

Olen tähänastisen meikkausurani ajan käyttänyt meikin viimeistelyyn epäoikeaoppisesti kivipuuteria. Mineraalimeikkiin siirtymisen jälkeen on kuitenkin alkanut tuntua tyhmältä: rakastan mineraalipohjan hehkuvaa, luonnollista pintaa enkä haluaisi tehdä sitä tunkkaiseksi kivipuuterilla. Viimeisin Natural Coden irtopuuterini on sitäpaitsi ollut harvinaisen kökköä levittää, sillä se jää meikkipohjan päälle pyörimään jauhoiseksi kerrokseksi ja korostaa täten kaikkia ihohuokosia.

Hätä keinot keksii tai jotain, keksin nimittäin ihan näppärän konstin päästä eroon jauhonaamailmiöstä (ilman puuterointia mineraalipohja olisi kestänyt ehkä puoli tuntia ilman liiallista kiiltelyä). Töpsöttelin puuterin vipalla pikaisesti kasvoille yrittämättä edes saada sitä levittymään kauniisti. Välittömästi tämän jälkeen otin kabukin käteen ja pyörittelin puuteria kasvoilla jolloin se sekoittui mineraalipohjan kanssa ja tulos oli mukiinmenevä.

Puuterirutiinini kuitenkin muuttuivat kun ostin taannoisella Tukholman reissulla laivalta elämäni ensimmäisen irtopuuterin, Cliniquen Blended Face Powderin. "Sävynä" on Invisible Blend, ja se häviääkin täydellisesti meikkipohjan sävyyn. Jälki on ehkä yhä hitusen liian mattaa makuuni, vaikka onkin roimasti parempaa ja kevyempää kivipuuteriin verrattuna. Ehkä seuraavaksi puuteriksi hankin jotain kuultavampaa sitten joskus kun sen aika koittaa, mutta hyvillä mielillä kyllä käytän tätä siihen asti.

Ihan sinut en vielä ole irtopuuterin levityksen kautta. Ostin puuterille vipan, jolla ajattelin tuotetta kasvoille painella, mutta koska puuterirasian välikannessa on aika isot reiät, on puuteria minusta kauhean vaikea saada vippaan (ja kasvoille) tasaisesti. Olenkin käytellyt tätä puuterin mukana tulleella siveltimellä, mutta sekin vähän tökkii: sivellin on minusta liian pieni ja EDM:n kabukiin tottuneelle hipiälleni kauhistuttavan karkea. Onko lukijoilla mielipiteitä, pitäisikö minun vain opetella käyttämään puuteria vipan kanssa vai hankkia jostain kunnon puuterisuti?

Tänään huomasin, että kasvoni alkavat näyttää turhan vaaleilta kaulan ja rintakehän ihoon verrattuna, eli olisi kesämeikkipohjan sekoittelun aika. Minulla lojuu kaapissa pari liian tummaa ja lämminsävyista mineraalisamplea ja olen sekoittanut niitä ja vähän mineraaliaurinkopuuteria perus meikkipohjaani kesäisin. Yllä olevassa kuvassa kaikki sävyt näyttävät liian lämpimiltä: ihoni on viileä ja punapohjainen ja niin on myös meikkipohjani (vasemmanpuoleinen iso purkki). Aurinkopuuterikin (se toinen iso purkki) näyttää harmittavan oranssilta, minä kun pidän EDM:n aurinkopuuterista juuri siksi, että se ei ole liian oranssia.

Tässä näkee vähän oikeaa sekoitussuhdetta. Sekoituksen jälkeen lisäsin kyllä enemmän omaa sävyäni ja hitusen lisää aurinkopuuteria.

Valmiin kesäsävyn kanteen tulostin ja väritin rusetin, ettei purkit mene sekaisin :)

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Olen juuri tällä hetkellä kovasti ihastunut Wheatin kappaleeseen Don't I Hold You, ja esimerkiksi sitä olisi ihan kiva kuulla välillä radiossa.

Hevosentäyteinen viikonloppu ja hieno aika postata

2010-06-12T02:01:00.000+03:00

Taisin viime postauksessa iloita siitä, että saisin vähän levähtää. No, suunnitelmat meni vähän uusiksi kun hevoseni alkoi torstaina näyttää varsin huolestuttavia sairauden merkkejä. Hevo oli onneksi vain päättänyt pelästyttää meidät pahemman kerran, eikä mitään isoa vaivaa edes ollut, mutta viimeiset kaksi päivää ovat kuitenkin kuluneet suurimmaksi osaksi tallilla hevosta valvoen ja eläinlääkäreitä odotellen. Tilanne on nyt oman hevosen kohdalla jo hyvä, mutta viikonloppu kuluu kuitenkin tallilla. Siellä kun on käynnissä aika iso kisatapahtuma, jota seurailen ja olen myös vähän töissä.

Tänä iltana olen kuitenkin saanut ottaa melko rennosti ja kuluttaa aikaani saunomiseen, leffan katseluun ja kissanruuan kanssa hifistelyyn.

Katit saivat ilta-annoksiinsa normisetin keitettyä jauhelihaa ja purkkiruokaa suhteessa 50:50 ja lisäksi lusikalliset maustamatonta jugurttia kastekkeeksi sekä kaiken päälle kunnon palaset sydäntä. Kyllä kelpasi.

Illan leffa oli The Machinist, jonka suosittelen lämpimästi katsomaan. Huikean vangitseva leffa. Ja vähän pelottava myös.

Nyt taidan ottaa kissan kainaloon ja mennä nukkumaan. Hyvää yötä!

Day 17 - A song that you hear often on the radio

En ole varmaan vuoteen kuullut, mutta vaikka en Radio Novaa itse kuuntelekaan, joudun joka kesä törmäämään takuuvarmasti Tomas Lediniin.

The routine bites hard

2010-06-08T22:54:00.000+03:00

Väsyttääää.

Olen ollut viime viikon keskiviikosta saakka töissä (teen sijaisuuksia äitini työpaikalla) ja viikonlopun olin Helsingissä serkkuni ylioppilasjuhlissa. Ihan uskomatonta, miten rankalta tuollainen rupeama "normaalia elämää" tuntuu. Lähinnä siis sitä sosiaalista elämää, työni keittiöllä nyt ei hirvittävän vaativaa edes ole. Nyt on täytynyt olla melkein koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, yksin ei ole saanut olla hetkeäkään. Tuntuu, ettei enää jaksaisi olla reipas ja sosiaalinen.

Huominen on onneksi viimeinen työpäivä, mutta töistä pitää mennä suoraan terapiaan ja sen jälkeen vielä tallille. Torstaina saan onneksi olla yksin ja vaikka nukkua koko päivän ihan rauhassa, oi autuutta! Parempaa postausta siis luvassa kunhan olen taas vähän vähemmän väsyksissä :) Tahdon ainakin kuvata asun, jossa juhlin serkun valmistumista, tykkäsin siitä kovin!

Day 16 - A song that you used to love but now hate

Ei tule mieleen yhtäkään sellaista kappaletta! Valitsin kuitenkin Kaija Koon (järisyttävän...) Tinakenkätytön. Siihen liittyi aikaisemmin hurjan hauskoja muistoja ja tunnelmia, mutta koska se liittyy vahvasti henkilöön, joka petti luottamukseni hyvin, hyvin törkeästi tulee sen kuulemisesta nykyään vain paha olo.

This sucks

2010-06-04T00:21:00.000+03:00

Ensiksi haluaisin vähän valittaa: tyypit hei, mistä ihmeestä te revitte niitä kekseliäitä otsikoita? Bloggaaminen on muuten varsin mukava harrastus, mutta minä en vain osaa otsikoida :D Tästäkin otsikosta olin itsekseni jo hurjan ylpeä, tarkoitus oli nimittäin höpistä kahdesta tuotteesta, joiden pääfunktio on imeä (rasvaisuutta) - kuivashampoosta ja puuterista. Jätän nyt kuitenkin puuteripostauksen myöhempään ajankohtaan ja postailen vain kuivashampoosta!

Ehdin jo kokea tuskaisen vierotusoireiset pari viikkoa petturitigin tehdessä viimeisen temppunsa. Sittemmin pääsin käymään lähikaupungin Citymarketissa, josta mukaan tarttui Rockaholicille seuraaja.

Biozellin kuivashampoo. Hintaa tällä oli muistaakseni vähän alle viisi euroa, eli himppasen halvempaa kuin Tigi. Tosiaan himppasen, tässä on tavaraa vain 100 ml, Tigissä (20 e) 300 ml.

Käyttökokemuksia Tigiin verrattuna:

-Puhdistusteho oli ookoo. Ei "pessyt" ihan niin hyvin kuin Tigi, mutta eron kyllä huomasi.

-Näkymättömyys. Ei näkynyt lähes mustissa hiuksissani yhtään. Oli ehkä jopa helpompi saada häviämään kuin Tigi.

-Tuuheutus. Tämä oli aika WOW! Tuuhensi, erittäin hyvin. Koostumus oli myös aika paljon hiuslakkamaisempi kuin Tigin, en osaa sanoa oliko tämä hyvä vai huono asia.

Näiden perusteella siis tykkäsin tuotteesta. Ei ehkä pahimpiin lähmätukkapäiviin, mutta varsin hyvä tuote hikisen valmennustunnin ajan kypärän alla lätsähtäneen pehkon uudelleenelvyttämiseen sekä silloin, kun vaaditaan ekstrakuohkeutta. Tässä oli kuitenkin yksi iso mutta, jonka takia en tule kyseistä tuotetta ikinä kuunaan enää ostamaan. Nimittäin HAJU. Tuoksu ei sinänsä ollut kauhean ällöttävä, tuoksui perinteiseltä halpishiuslakalta. Mutta jos suihkutin tätä hiuksiin aamulla, oli koko päivän sellainen olo kuin olisin suihkuttanut elnettiä suoraan sieraimiin. Ällötti ja päätäkin meinasi särkeä. Ja jos menin tätä päässä nukkumaan, sai tyynynliinan heittää aamulla pyykkiin kun se haisi niin jäätävästi kuivashampoolta. Biozellin nettisivuilla vielä sanotaan olevan hypotuoksuinen. WTF?! Tigejä moititaan yleensä liian vahvasta tuoksusta, mutta jos verrataan Rockaholickia tähän "hypo"tuoksuun, on Rockaholick suorastaan hajuton.

Yök.

Niin. Kuten ylläolevasta paintshop-taideteoksesta voidaan päätellä, etsinnät sen oikean kuivashampoon löytymiseksi jatkuvat.

Day 15 - A song that describes you

En todellakaan tiedä yhtään kappaletta, jonka voisin sanoa kuvaavan minua ihmisenä. Poets of the Fallin Illusion And Dream muistuttaa minua kyllä ajoittain liian sinisilmäisestä ja luottavaisesta suhtautumisestani ihmisiin.

PS. Piirtäkää kirahveja! Minäkin piirsin :) Ideana on siis luoda kirahvi millä keinolla hyvänsä, kunhan siihen ei käytetä tietokonetta. Sitten kirahvi kuvataan/skannataan ja ladataan nettisivulle, että norjalainen Ola saisi kasaan miljoona kirahvia :)

A heavy cross to carry alone

2010-06-01T00:10:00.000+03:00

Huvitti postata nyt. En kuitenkaan muistanut ottaa kuvia mielessä ollutta aihetta varten, joten kaivelin kuvia viime kesältä.

Otin viime kesänä ihan ennätykselliset määrät aurinkoa, ja olinkin sitten melko ruskea. Tämäkin on otettu muistaakseni vasta kesäkuun loppupuolella. Hiuksetkin oli tuolloin kivat ♥

Elokuuta, masistelua ja ekoja päiviä medusan kanssa! Kuvakulma kertoo paskafiiliksen lisäksi siitä, että huuleni oli melkoisen turvoksissa (ylhäältä katsottuna en näyttänyt ankalta).

Siwa on kiva + kivat kiharahiukset :< + liian lyhyet kulmakarvat. Tässä en kyllä näytä yhtään ruskettuneelta, mutta se johtunee salamasta, joka on näköjään tasoittanut ihoakin mukavasti. Hohoo.

Okei, nyt tuli aika ikävä tuota tukkaa. Nyyh. Ehkä otan joskus uusiksi. Olisi kyllä paljon muitakin ideoita... ja nykyisessäkin viihdyn! Pitäisikö siirtyä suosiolla peruukkiin?

Day 14 - A song that no one would expect you to love

Tätä en ehkä ihan olisi itsekään odottanut, vaikka musiikkimakunu kohtalaisen laaja onkin. Gossipin se eka hitti (Love Long Distance?) oli lähinnä ärsyttävä. Heavy Cross sitten iski kyllä kahta kovempaa! Tosin sekin radiosoitosta vähän viiveellä, niinkuin melkein kaikki musiikki.

Sataa

2010-05-30T23:58:00.000+03:00

No ei sada. Enää. Mutta viimeaikaisten sadepäivien kunniaksi, juuri kun luulitte päässeenne niistä eroon (hähää, väärin meni): Sata randomia faktaa ja turhaa nippelitietoa minusta! Kuvituksena arkistoista kaiveltuja kissakuvia vuosien varrelta. Kissakuvia voi laittaa postaukseen aina, aiheesta riippumatta.

1. Olen asunut elämäni ensimmäiset kahdeksan kuukautta Rovaniemellä, minkä jälkeen muutimme Etelä-Pohjanmaalle

2. Olen ratsastanut seitsemänvuotiaasta asti

3. Olen harrastanut myös balettia ja pesäpalloa

4. Minua harmittaa nykyään aivan mahdottomasti, että menin aikoinaan vaihtamaan baletin pesäpalloon

5. Minulle oli kauan epäselvää, minkä väriset silmäni ovat. Ne ovat yhä epämääräisen väriset, mutta selkeimmin kuitenkin vihreät.

5. En osaa laulaa, ja soittotaitonikin rajoittuu rytmisoittimiin ja "Ostakaa makkaraa" -kappaleeseen nokkahuilulla

6. Pidän ulkonäössäni eniten silmistäni meikattuna, erityisesti ripsistä

7. Pelkään hämähäkkejä paljon. Pelkään myös lähes kaikkia ötököitä kärpäsiä ja hyttysiä lukuun ottamatta, mutta hämähäkkejä kuitenkin eniten.

8. Pelkään myös korkeita paikkoja. Lisäksi minulla on jonkinasteinen kammo pilaantunutta ruokaa kohtaan, erityisesti home kammottaa minua.

9. Homekammoni ei kuitenkaan estä minua rakastamasta palavasti valkohomejuustoa

10. Minulla on outo mieltymys lasten purkkiruokiin (Piltti ym): tykkään niistä hedelmäsoseista sekä myös ruokasoseista, kylmänä purkista päin syötynä.

11. Useimpien ihmisten mielestä pilttimieltymykseni on ällöttävää. Miksi ihmeessä :D

12. Minun mielestäni rusinat leivonnaisissa ovat ällöttäviä. Nypinkin ne aina pois.

13. Minua ällöttää myös, jos ruuat sotkeentuvat lautasella keskenään. Erityisesti salaatin sotkeentuminen lämpimään ruokaan on inhottavaa, hrrr.

14. En ole kovin taitava syömään haarukalla ja veitsellä

15. Itse asiassa en ole koskaan ollut mitenkään kiinnostunut hankkimaan kyseistä taitoa, sillä mielestäni veitsen funktio on leikkaaminen eikä ruuan kasaaminen haarukan väärälle puolelle

16. Muuten olen kyllä pöytätapojen kannalla, ja esimerkiksi ruoka suussa puhuminen ja äänekkäästi syöminen (mässyttäminen ym) on minusta aika vastenmielistä

17. Mitä alkoholijuomiin tulee: pidän kuivista siidereistä, puolikuivista valkoviineistä, Jägermeisterista sekä Jack Daniels -viskistä

18. Olen harrastanut alkoholin juomista enemmän ala- kuin täysi-ikäisenä

19. Minusta joka viikonloppu umpikännissä örveltäminen on naurettavaa

20. Vielä naurettavampaa on leveillä sillä, kuinka paljon tuli juotua sekä naureskella mukahauskoille kännimokille, kuten vessaan omaan oksennukseen sammumiselle

21. Minua ärsyttää aika monet asiat

22. Tästä huolimatta olen ihan huumorintajuinen ja suvaitsevainen ihminen

23. Olen aina halunnut syntymämerkin

24. Jossain vaiheessa tajusin, että minullahan on jo sellainen, joskin hyvin pienessä koossa vasemmassa nimettömässä. Se kylläkin pienenee pikkuhiljaa koko ajan.

25. Minusta Kummeli on yliarvostettua ääliöhuumoria

26. Pidän kuitenkin Vintiöistä, joka on melkein samanlaista ääliöhuumoria

27. Minua naurattaa esimerkiksi myös Studio Julmahuvi sekä Pyynö

28. Minua on hyvin kauan kiehtonut ajatus rastoista. Olen kuitenkin niin nynny, etten ole vielä uskaltanut sellaisia hankkia.

29. Olen myös aina halunnut napakorun. Napani on kuitenkin mallia nappi, eikä siinä oikeastaan ole mitään, mitä lävistää.

30. En tiedä, mikä minusta tulee isona

31. Paitsi että isompi, mutta toivottavasti ei kovin paljoa

32. Minulla on isosisko ja pikkusiskopuoli

33. Välillä toivon, että minulla olisi myös veli. Ajattelen, että osaisin silloin suhtautua luonnollisemmin miehiin. Olen kasvanut pelkkien naisten keskellä, ja erityisesti pienempänä ujostelin vastakkaista sukupuolta kovasti.

34. Olen muutenkin aika ujo

35. Inhoan esiintymistä

36. Tuttujen ihmisten parissa olen kuitenkin aika puhelias, ja välillä jopa porukan showmies

37. Paitsi että nykytilanteessa olen hiljaisempi kuin normaalisti

38. Minulla on alemmuuskompleksi liian montaa ihmistä kohtaan

39. Pureskelen huuliani kun olen jännittynyt, tylsistynyt tai keskityn johonkin asiaan. Usein niin paljon, että niistä tulee verta.

40. Kynsiäni sen sijaan en ole koskaan pureskellut

41. Pidän raidallisista, ruudullisista ynnä muista kuvioiduista sukista

42. Tennissukista en ole pitänyt koskaan

43. Pidän lukemisesta

44. Lempikirjojani ovat mm. Philip Pullmannin Universumien tomu -trilogia, Douglas Adamsin Linnunrata-sarja (tämä tuli mieleeni kohdassa 42, yllättäen), Kari Levolan Tahdon sekä Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän

45. Pidän kovasti myös Tove Janssonin Muumi-kirjoista, ja mielestäni jokaisen ihmisen tulisi lukea Muumipapan urotyöt

46. Minua harmittaa, että Muumien imago on vesittynyt sen japanilaisen lastenpiirrettyversion vuoksi

47. Lempielokuviini kuuluvat esimerkiksi Kaunis mieli, Kill Bill I ja II sekä Disneyn Leijonakuningas

48. Myös Perhosvaikutus ja Unelmien sielunmessu ovat loistavia elokuvia, mutta en tahdo nähdä niitä uudestaan, koska ne ovat niin ahdistavia

49. Katson nykyään aika paljon ahdistavia elokuvia, tunnun törmäävän niihin tahtomattani. Tai sitten vain ahdistun helpommin kuin ennen.

50. Minua pelottaa, että olen keski-ikäisenä tyypillinen keskiluokkainen perheenäiti, joka haisee huuhteluaineelta ja pukeutuu Marimekkoon ja Torstain tuulipukuun

51. Siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä minusta tuntuu, etten tule koskaan hakkimaan lapsia

52. Pidän itseäni melko älykkäänä

53. En ole kuitenkaan koskaan uskaltanut tehdä älykkyystestiä sillä pelkään, että pettyisin tulokseen

54. Olen elämäni aikana kerran maistanut tupakkaa. Minusta tupakointi on ääliömäistä.

55. En ymmärrä, miksi tupakointi on täysin sallittua Suomessa, mutta kannabiksen käyttöä kytätään järjettömän tarkasti

56. Pääasiallisesti olen huumeita vastaan

57. En ole koskaan murtanut mitään luuta

58. Jos ei lasketa pikkuvarpaan hiusmurtumaa, jonka sain 8-vuotiaana matkiessani Spice Girlsin Mel C:n potkuja. Osuin pakastimeen.

59. En ole koskaan ollut sairaalahoidossa

60. Pienenä tämä harmitti minua, sairaalaan joutuminen olisi silloin ollut mielestäni khuul

61. No eipä ole enää

62. Pidän ihan suunnattomasti sipulista ja valkosipulista

63. Luulen, että tämä tulee vaikuttamaan suuresti elämänkumppanin valintaan. Ihminen, joka inhoaa sipulia ei voi asua kanssani saman katon alla

64. Pelkään, etten koskaan löydä itselleni elämänkumppania

65. Olen hetero, mutten ole koskaan sulkenut pois mahdollisuutta, että saattaisin joskus rakastua naiseen

66. En ymmärrä minkäänlaista homofobiaa

67. Rasismi kaikissa muodoissaan on minusta vastenmielistä

68. Olen opiskellut lukiossa kolme kurssia venäjää. Se on mielestäni yksi maailman kauneimmista kielistä.

69. Olen hyvä englannissa, mutta ruotsi tuottaa minulle jostain syystä erittäin suuria ongelmia

70. Junalla matkustaminen on minusta mukavaa

71. Junalippujen hinnat ovat Suomessa aivan liian kalliita verrattuna esimerkiksi lentojen hintoihin

72. Nautin väittelemisestä

73. Tämä johtuu varmasti siitä, että olen aina oikeassa. Ja vaikken olisikaan, osaan usein perustella asiat niin, että vastapuoli luulee minun olevan oikeassa.

74. Ihmiset, jotka eivät osaa väitellä rehdisti vaan inttävät vain mielipidettään kasvavalla äänenvoimakkuudella ovat raivostuttavia

75. Oikea nimeni on Sanna

76. En pidä nimestäni, ja olen harkinnut sen vaihtamista

77. En kyllä tiedä, osaisinko sopeutua uuteen nimeen

78. Aioin erota kirkosta heti kun täytin 18. Siskoni lapsen kummitätiys tuli kuitenkin väliin, enkä ole senk jälkeen saanut aikaan

79. Elämänkatsomukseni on monimutkaisesti jostain agnostikon ja ateistin välimaastosta. Kumpikaan ei oikein sovi siihen, miten asioista ajattelen

80. Olen aina ollut vähän pikkuvanha

81. Lapsena minua ärsytti, kun minulle lässytettiin

82. En vieläkään voi käsittää lapsille lässyttämistä. Vielä kauheampaa on vanhuksille lässyttäminen.

83. Olen vähän kielinatsi. Yhdyssanavirheet ovat kauheinta, mitä tiedän.

84. Myös se on kauheaa, kun sanotaan "maistuu hyvälle". Kuuluu sanoa "maistuu hyvältä".

85. Tiedän kyllä, etten itsekään kirjoita täydellisen oikeaoppisesti

86. Opin lukemaan ja kirjoittamaan 6-vuotiaana isosiskoni opettamana

87. Siskoni on vasenkätinen, ja minäkin opin pitämään kynää kuten vasenkätiset (ranne koukussa) vaikka olen itse oikeakätinen

88. En katso televisiota

89. Paitsi jos Pushing Daisies alkaa joskus uudelleen

90. Huomasin ihan tässä lähikuukausina, että kanamuna ruotsiksi eli hönsägg muodostuu sanoista höns ja ägg. Siihen asti luulin, että se koostuu sanoista hön ja sägg. Kanapussi.

91. N-Y-T, nyt -homman hoksasin sentään jo ala-asteella

92. Osaan tehdä aaltoja mahallani. Tai ainakin osasin vielä kun viimeksi kokeilin.

93. Minusta virallisten puheluiden soittaminen on äärettömän epämiellyttävää

94. Ylipäätään kaikenlainen virallisten asioiden hoitaminen virastoissa ynnä muissa on minusta inhottavaa

95. Haluaisin hypätä benji-hypyn

96. Korkeanpaikankammoni vuoksi en luultavasti uskaltaisi

97. Toisten fobioille nauraminen on idioottia

98. Vielä idiootimpaa on ylinopeuden ajaminen ja sillä leveileminen

99. Itsekkyys ja empatian puute inhottaa minua

100. Aion vielä joskus matkustaa Englantiin

Day 13 - A song that is a guilty pleasure

Tämä oli hankala. Päädyin kuitenkin Shakiran La Torturaan. Latasin sen alunperin siksi, että siinä on Alejandro Sanz ja Alejandro Sanzilla on (kuten olen tainnutkin mainita) maailman täydellisin ääni. Aloin kuitenkin tykkäämään itse kappaleestakin kovasti. Guilty pleasure ehkä siksi, että Shakira kuuluu siihen ylikaupallisten artistien genreen, jota vähän halveksin.

Asustelua

2010-05-27T23:21:00.000+03:00

Edellisestä taas hieman kevyempiin tunnelmiin :) Asusteisiin nimittäin.

Olen aina ollut vähän huono käyttämään asusteita. Ihan viime aikoina olen koittanut parantaa tilannetta, kun olen huomannut miten helppoa asusteilla on muokata asuja eri tilanteisiin sopivaksi. Muutamia suursuosikkeja on jo ehtinyt muodostua, niistä lisää alla.

Huivit! Tykkään käyttää huiveja, ehkä siksi että niihin on kiva piiloutua? Ainakin ne ovat olleet kätevä lisälämmike koulussa, siellä kun on aina liian kylmä ja ikkunoista vetää. Alimmassa kuvassa kaikki aktiivikäytössä olevat, kahdessa ylemmässä kuvassa taas lempparit. Keskikuvan tummansiniruudullinen villasekoitehuivi on H&M:ltä ja ihan ykkönen talvella, ihanan lämmin ja iso. Ruskearuudullinen taas on enemmän käytössä kesäaikaan. Kutsun sitä kaulapöytäliinaksi: pelastin yhden pöytäliinan, jota äiti oli viemässä roskiin pienen reiän takia. Leikkasin vähän ja hapsutin (hapsuttaminen on yllättävän raastavaa puuhaa) ja sitten minulla oli uusi kaulahuivi. Tykkään!

Pipo. Huomasin viime syksynä tarvitsevani pipon, kun uudessa talvitakissani ei ollut huppua (sitä ennen olin käyttänyt pipoa joskus seiskaluokalla ja pärjännyt hupulla). Tiukan valinnan jälkeen voittajaksi karsiutui Asoksen harmaa lörttöpipo, jota olen käyttänyt huonon tukkapäivän pelastajana myös silloin, kun korvani eivät ole suojaa tarvinneet. Kesä (ja helteet?) ei kuitenkaan varmaan ole paras ajankohta pipolle, joten minun täytynee keksiä jotain muuta kun bad hair day iskee. Pitäisiköhän ostaa hattu?

Vyöt. Alakuvan vasemmanpuoleinen on ensimmäinen vyötärövyö jonka ostin, ja ollut kovassa käytössä. Toisen vasemmalta ostin Tukholman Vilasta edelliselle kaveriksi ja vaihteluksi. Kolmannen vasemmalta ostin joskus muinoin Onlysta lähinnä siksi, että se ei maksanut kuin kaksi euroa. On sitä muutaman kerran tullut käytettyä, ja enemmänkin olisi jos en tuntisi itseäni vähän hölmöksi pääkallojen seurassa.

Oikeanpuolimmainen on lemmikkini! Se on oikeasti siskoni, mutta minulla ikuisuuslainassa. Tykkään ihan mahdottomasti kuluneesta mutta pehmeästä mustasta nahasta sekä isosta ja painavasta metallisoljesta. Harmikseni tämä on kuitenkin minulle vyötärövyönä liian iso, ja olenkin käyttänyt tätä viimeksi silloin joskus 15-16-vuotiaana, kun perseen päälle asennetut vyöt olivat muotia. Täytyisi varmaan uskaltaa tehdä siihen lisäreikiä.

Laukut. Kuvaan pääsivät jälleen aktiivisessa käytössä olevat. Isot mustat "nahka"laukut ovat päivittäiskäytössä olevia käsilaukkujani, vaihtelen niitä tilanteen mukaan. En osaa käyttää normaalikäytössä mitään pikkukässäriä, eihän sellaisesta ole mihinkään! Juhlakäytössä minulla on sitten tuo pienempi malli, joka näyttää kuvissa lähinnä pesäpalloräpylältä. Oikeasti se on ihan hieno ketjuhihnoineen ja aavistuksen hohtavine materiaaleineen.

Svean laukku toimi koululaukkuna, nykyään lähinnä silloin kun tarvitsee jotain käsilaukkua isompaa. Tiedän millainen imago kyseisellä merkillä on, ja pohdinkin pitkään tuon tilaamista. Se vastasi kuitenkin kaikin puolin vaatimuksia (riittävästi tilaa, käytännöllinen malli, simppeli, hyvän värinen), ja päätinkin ettei nimi laukkua pahenna ja sillai.

Hiuspannat yms. Näitä tarvitsisin lisää. Joudun joka tapauksessa vetämään etuhiukset litteällä pannalla taakse kun sullon ne ratsastuskypärän alle, ja jos aion vielä sen jälkeen esiintyä jossain julkisesti ilman välisuihkua, on tuo oikeanpuolimmainen aika lailla ainoa pelastaja. Siis se, joka näyttää kuvassa lähinnä sotkeentuneelta puhelimenlatausjohdolta. Oikeasti se on söpö rusettipanta.

(tuolla taustalla ei ole virtsanäyte vaan äidin unohtunut sima)

Lopuksi vielä rannekorut ja rannekkeet. Näiden hienouden olen ymmärtänyt vasta tänä keväänä! Kaikki alkoi siitä, kun löysin jostain kätköistäni tuon vasemmassa kädessäni olevan leveähkön nahkarannekkeen, jonka ostin kauan sitten kirpparilta parilla kymmenellä sentillä. Olen ostamisen jälkeen vähän unohtanut sen, mutta nyt se on ranteessani harva se päivä.

Nämä olen kaikki ostanut aika hiljattain. Rusettirannekkeen ostin Tukholmareissulla Bikbokista, se sopii aivan täydellisesti tyyliini ollen samalla ronski, yksinkertainen ja tyttömäinen. Niittiranneke on Glitteristä ja hopeakoru Snö of Swedenin. Nämä yksin tai yhdessä sekä nahkaranneke kuuluvat nykyisin asuihini lähes aina. Ne ovat juuri sopivia koruja minulle: ei mitään liian fiiniä tai huomiota herättävää, mutta silti olo tuntuu puetulta (niin paljon kuin tuota fraasia inhoankin).

Muita kuin rannekoruja olenkin sitten aika laiska käyttämään. En laske huuli- tai venytyskoruja mitenkään koruiksi, vaikka vaihtelenkin niitä aika usein asun ja fiiliksen mukaan (paitsi nyt, kun olen ollut jo pidemmän aikaa kirjaimellisesti jumissa tuossa harmaassa muovihelmessä - se perhana on tipahtanut jengoiltaan jotenkin niin, ettei sitä saa enää auki!), vaan lasken ne lähinnä osaksi ulkonäköäni. (Oletteko muuten huomanneet ilmiömäisen kykyni muodostaa sulkulauseilla varustettuja kilometrilauseita, joista ei ota selkoa Erkkikään ja joiden pääpointti unohtuu jo hyvissä ajoin ennen puoliväliä?)

Day 12 - A song from a band you hate

Vihaan Jippua. En tiedä, mikä siinä naisessa on, mutta koko hänen olemuksensa, musiikkista puhumattakaan ärsyttää aivan mahdottomasti. Silloin, kun kyseinen kappale soi aktiivisesti radiossa, meinasin syödä pääni varsin moneen otteeseen. Aaaaargh.

"Itsemurha on itsekäs teko!"

2010-05-27T00:32:00.001+03:00

Tänään vähän kiehahti. Eikä ollut ensimmäinen kerta tämän aiheen ympärillä. Kiehahtaminen on kyllä ehkä väärä sana, kyse on enemmän mielensä pahoittamisesta ja turhautumisesta.

Tuli puhetta henkilön itsemurhasta. Minulla on eräs tuttava, joka jaksaa aina, kun on puhe itsemurhasta, toistella sitä, miten kauhean itsekäs tuo teko on. Tämä henkilö luullakseni perustelee sitä sillä, että on sairastanut syöpää ja ollut siten ehkä vähän normaali-ihmistä lähempänä kuolemaa. En siltikään ymmärrä. Eikä tämä ihminen ainoa ole joka tätä mantraa toistelee.

Itsemurha on sellainen asia, jota tuskin on tähän mennessä kovin moni terve ihminen tehnyt. Ihmisellä kun yleensä on synnynnäinen vietti pysyä hengissä, ja tätä viettiä tuskin kukaan menee ihan huvikseen tai muiden kiusaksi kumoamaan. Yleensä ihminen, joka tappaa itsensä on siis tavalla tai toisella sairas. Yleensä kyse on varmasti mielen sairaudesta (vaikka voin kuvitella fyysisenkin syyn ajavan terveen ihmisen itsemurhaan, mutta se on taas toinen asia).

Masennus on tietyllä tavalla vaikea mieltää sairaudeksi. Ihmisillä kun on hyvää ja huonoa tuulta aina, ja jotenkin se liian kauan jatkunut huono tuuli on vaikea ajatella sairautena. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain pitkittynyt paha päivä, vaan sairaus, joka vaikuttaa toimintakykyyn, ajatteluun ja minäkuvaan. En vain jaksa uskoa siihen, että kukaan on tehnyt itsemurhaa vain kostaakseen tyttöystävälle, joka jätti tai pelkästään saadakseen muut ihmiset suremaan.

Itsekin ajattelen itsemurhaa paljon. Olen ajatellut sitä silloinkin, kun olen ollut terve, mutta silloin se on ollut nimenomaan sellaista itkuista itsekseen uhoamista ("kyllä te sitten huomaisitte kuinka paljon kaipaatte minua"). Nykyään se on erilaista. Ajattelen sitä täysin järkevästi, eikä siihen liity suuria tunneryöppyjä. Itsemurha merkitsee minulle tällä hetkellä helpotusta, viimeistä vaihtoehtoa. Olen ajatellut myös mitä läheiseni siitä ajattelisivat. Ihmisiä, joille se voisi olla suuri kolaus on vain pieni kourallinen, ja kenekään heistä elämässä minulla ei ole niin suurta paikkaa, että poistumiseni jättäisi aukkoa.

Ei, en todellakaan ole nyt tappamassa itseäni, tai edes ihan lähiaikoina. Jos tilanne menee joskus sietämättömäksi, aion luultavasti sinnitellä hengissä ihan vain sen kourallisen tähden. Halusin vain vähän valottaa sitä, miltä itsemurha näyttää täältäpäin, sairaan ihmisen näkökulmasta, sillä kyllä, minä olen sairas vaikka tällaista hömppäblogia kirjoitankin eikä ruumiissani ole mitään vikaa.

Takaisin siihen alkuperäiseen kysymykseen: itsekkyyteen. Kysymys on siis siitä, että omalla teollaan pahoittaa toisten ihmisten mielen. Itse pyrin elämään niin, että satutan mahdollisimman vähän ihmisiä ympärilläni. Koen, että minulla on melko korkea moraali, ainakin verrattuna useisiin ikäisiini. Kuitenkin välillä tulee niin perustavanlaatuisia asioita, että jos täytyy valita, elääkö itse tuskassa vai satuttaako vähän muita, niin... Tätä voisi mielestäni verrata parisuhteeseen, kyse on samasta asiasta vaikkakin eri mittakaavassa: mikäli parisuhteessa oleminen on toiselle osapuolelle liian epämiellyttävää, täytyy hänen lopettaa suhde. Se varmasti satuttaa sitä toista osapuolta, mutta loppujen lopuksi tilanne on kummallekin parempi.

(Ymmärrän, että kristinuskossa tätä asiaa katsotaan eri lailla. Itse en kuitenkaan usko Jumalaan, joten en ota kantaa niihin kysymyksiin. Joka tapauksessa minun mielestäni uskovan on yhtä lailla tökeröä tuomita joku itsekkääksi tällaisen teon perusteella.)

Toivon, etten nyt loukannut ketään tekstilläni, se ei todellakaan ollut tarkoituksena. Asia on kuitenkin minunulle iso, joskin aika kipeä, ja halusin nyt jakaa nämä ajatukset. Jos joku nyt jaksoi lukea tämän kilometritekstin loppuun saakka :)

Just get numb

2010-05-24T22:45:00.000+03:00

Kuvaspämmiä lauantailta kun aurinko vielä paistoi. Kysynpä vain että miksi minun tuli tänään postia hakiessa talvitakilla kylmä, kun pari päivää sitten tarkeni topilla?

Ensin lauantain kookoshiutaleidenhakuasua eli farkkupaita in action. Olen niiin in love, ja nuo valkoiset kalsarit näyttää kuvissa kauheilta!

Sitten vapaudenriistosta kärsivää naukuapinaa. Yritin ottaa Ensiosta hienoja ulkoilukuvia, mutta se tuli aina poseeraamaan kameran linssiin kiinni. Sitten kun menin hihnan kantomatkan päähän, se loukkaantui ja alkoi pyydystää kärpäsiä.

Ensio edestä....

...Ensio takaa...

...Ensio puskassa...

...Ensio ja vintageaurinkotuoli....

...Ensio kyllästyy.

Day 11 - A song from your favorite band

Jäikö jollekin vielä epäselväksi mikä on lempiyhtyeeni? Oli melkoinen valinnanvaikeus tässä kun tykkään Blurin melkein kaikista kappaleista, mutta ajattelin nyt laittaa jotain vähän hitimpää. Ens kuitenkaan sitä iänikuista Song 2:sta. Vaan Beetlebumin. Se on hyvä. Sitäpaitsi bändin jäsenet (ainakin Damon ja Graham) ovat tässä videossa uransa söpöimmillään. Ja niin brittipop!

Fiksailua

2010-05-22T18:44:00.000+03:00

HUOM HUOM kaikki tätä lukevat joilla on leveä näyttö: ulottuuko taustakuva nyt reunoihin asti? Koitin korjailla sitä tänään niin ettei se näyttäisi ihan kemmaselta, ja ainakin 17-tuumaisen läppärini näytöllä pelitti. Kertokaahan myös mielipiteitä siihen, pitäisikö tuota harmaata keskiosaa leventää vielä!

Kekkasin muuten myös miksi bannerini näytti isän koneella köpöltä. Selasin silloin Internet Explolerilla, ja se näyttää tuon pohjavärin jostain syystä väärin. Mutta IE:hän on muutenkin kökkö ;)

Home, where my music's playing

2010-05-21T23:09:00.000+03:00

Lääh, kotona ollaan Tukholmareissulta. Viihdyn nykyään reissussa hyvin, tuntuu, että saa lomaa siitä omasta olosta ja masennus jää taka-alalle ja voi olla taas normaalisti. Useamman päivän reissujen jälkeen huomaa kuitenkin vähän pingottaneensa sen mielialan kanssa (vaikkei välttämättä tietoisesti), väsy iskee viimeistään sitten kun pääsee kotiin. Tänään onkin ollut aika lailla veto poissa.

Mukavaa siis kuitenkin oli, myös sää salli Tukholman päässä vaikka sadetta olikin luvattu. Ostoksiakin tuli tehtyä, mutta aika lailla tarpeiden rajoissa :) Nämä vaatteet tarttuivat mukaan:

Oasis

Se farkkupaita! Katselin montaa versiota ennen kuin täydellinen löytyi: Topshopissa toinen oli liian lyhyt ja toinen liian kirkkaan sininen, MQ:ssa ei löytynyt kokoja, JC:n version hihoja en saanut käärittyä ja Monkin paidat olivat väärän värisiä. Oasiksessa tärppäsi viimein, ja tuohon olen kyllä ihan supertyytyväinen!

H&M

Oasis

Perustoppejakin löytyi. Nudenväristä toppia olen etsiskellyt jonkin aikaan, ja Oasiksessa sattui silmään sopiva. Tuon materiaali on ohutta ja pääntien kanttaukset ovat satiinia, joten tuo menee jakun alla juhlavammassakin tilaisuudessa. Monikäyttövaate siis. Vielä jäin vähän kaipaamaan sellaista pitkänmallista yksiväristä t-paitaa.

Bikbok

Hah, näyn antaneen lopullisesti periksi leggingssimuodille! Noh, tuntuu minusta yhä vähän hölmöltä kulkea ihmisten ilmoilla kalsareissa. Halusin mustat tuollaiset lähinnä uutta farkkupaitaani ajatellen, ja Bikbokista sai kahdet yhden hinnalla.

Day 10 - A song that makes you fall asleep

Kuuntelen yleensä musiikkia mp3-soittimelta mennessäni nukkumaan ja mm. tämä kappale soi usein. Tämä ei siis ole tässä kohdassa siksi, että se olisi tylsä vaan koska se on upea kappale, jossa on rauhallinen mutta riipivä (ja ehkä vähän kaoottinen tunnelma. Radiohead - How to Disappear Completely.

Wanted/needed

2010-05-16T22:42:00.000+03:00

Polyvore hyökkää jälleen! Olen lähdössä tiistaina äipän kanssa risteilemään tarkoituksena viettää keskiviikko Tukholmassa. Matkan päätarkoitus oli shoppailu, mutta koska tatuointiin on nyt säästettävä varsin ankarasti, täytyisi shoppailut pitää vähäsinä. Minulla on kuitenkin muutamia asioita, joita ehdottomasti tarvitsisin (tai haluaisin) ja näpertelin niistä tuollaisen kollaasin (jota Blogger ei suostunut keskittämään, hmph).

Farkkupaitaa olen halunnut jo pidemmän aikaa. Sellaista pehmeää ja vaaleaa sekä tarpeeksi pitkää, että sitä voi pitää pelkkien legginssien kanssa. Elämässäni on ehdottomasti farkkupaidan mentävä aukko.

Perustoppeja ja -t-paitoja tarvitsen ehdottomasti lisää. Sellaisia hyvänmallisia yksivärisiä, joita voi pitää oikeastaan minkä kanssa ja missä vaan. Minulla on yksi pitkä tummanharmaa luottoteeppari, joka sopii kaiken kanssa ja joka päällä näytän aina hyvältä, mutta se alkaa olla jo niin kulunut, että tarvitsisin kovasti sille seuraajan. Mielellään parikin.

Hiuspantoja tahtoisin myös lisää. Ne ovat varsin käteviä silloin, kun otsatukka on litistynyt ratsastuskypärän alla eikä sitä voi pitää auki. Kiva panta vie sitäpaitsi kätevästi huomion itseensä silloin kun hiukset eivät jaksa olla edustuskunnossa.

Myös pari vyötä tulisi tarpeeseen. Ainakin joku leveä vyö olisi hyvä olla olemassa, ettei aina tarvitsisi pitää sitä yhtä ja samaa.

Pöllöpipo ei ole tarvelistalla, mutta pääsi kuvaan koska oli niin söpö :)

Day 09 - A song that you can dance to

Alejandro Sanzilla on universumin täydellisin ääni! Suurimmaksi osaksi miehen musiikki on kuitenkin ärsyttävää radionovaballadiosastoa, mutta Try to Save Your Song on ihan tanssittava.

Projektikuulumisia ja painopohdintaa

2010-05-12T00:29:00.001+03:00

Blogini alkutaipaleella puhuin projekteista, joita on ollut tarkoitus tässä kehitellä kevään aikana. Ajattelinkin nyt kertoa vähän, mitä noille projekteille kuuluu. Niin no, oikeastaan niille ei kuulu oikein mitään.

Kynsistä kerroinkin jo, että aloitin Nail Envyn käytön hiljattain, vielä ei ole näkyviä tuloksia saatu. Kynteni ovat tällä hetkellä aika lyhyet, mutta eivät enää ihan niin älyttömän liuskoittuneet kuin helmikuussa.

Liikunnan ja ruokavalion suhteen tilanne on sama kuin helmikuussa. Kevättalvesta tilanne oli hetken aikaa hyvä, kuntoilin ja söin suht järkevästi. Oletan tämän johtuneen siitä, että palasin (tyhmyyksissäni) hetkeksi yhteen paskiaiseksäni kanssa, ja tämä sai minut ehkä panostamaan omaan kroppaan ja hyvinvointiin. Sitä iloa ei jatkunut kuin muutama viikko, sen jälkeen tilanne repsahti ja tällä hetkellä tilanne on se, että kunnon ruokaa syön silloin tällöin jos muistan/huvittaa/äiti on laittanut. Karkkia ym. syön melko paljon. Liikuttua ei tule kuin sen verran, mitä tallilla on pakko.

Luultavasti motivaation puute johtuu paljon siitä, että masennukseni ei ole mennyt yhtään parempaan suuntaan. Oma kroppa ei jaksa paljoa kiinnostaa, eikä kyllä oikein mikään muukaan. Niin että kiinteydy siinä sitten.

Kaiken lisäksi olen vielä lihonut. Luultavasti tämä johtuu lääkkeistä, sillä vaikka ruokavalioni ei mikään terveellinen olekaan, jäävät kalorimäärät melko pieniksi kun syön aika vähän. Tämä on sitäpaitsi ensimmäinen kerta elämässäni kun lihon.

Periaatteessa minulla ei tämän suhteen ole mitään ongelmaa, sillä olen kyllä täysin normaalipainoinen (sitäkin ensimmäistä kertaa ikinä). Oma kroppa tuntuu kuitenkin viiden lisäkilon kanssa vieraalta, en tunne oloani mukavaksi, kauniiksi tai tyytyväiseksi.

Maria kirjoitti pari kuukautta sitten hyvän olon painosta. Allekirjoitan tuon tekstin täysin, ja koen, että se oma hyvän olon painoni on siinä, missä se on koko täysikasvuisen ikäni ollut: painoindeksin mukaan juuri ja juuri alipainon puolella.

Tiedän, että olen silloin monen mielestä liian laiha, ja että jotkut ajattelevat että näytän paremmalta normaalipainoisena. Silloin kuitenkin viihdyn kropassani ja eikö se ole tärkeintä! Enkä edes ymmärrä, miksi lievää alipainoisuutta paheksutaan. Se ei ole terveydelle haitallista, kuten ei lievä ylipainokaan.

Selvennettäköön siis vielä: en ihannoi sairaalloista laihuutta tai havittele itselleni anoreksiaa. Anoreksia on sairaus siinä missä masennuskin, eikä siinä ole mitään tavoiteltavaa. Ylläolevaa kuvaa pidänkin rajapyykkinäni. Kuvan nainen on jo vähän liian laiha ollakseen minusta kaunis, ja minun toivekroppaani kuuluu myös lihakset.

Day 08 - A song that you know all the words to

Näitä on paljon, osaan kymmenien laulujen sanat ulkoa :) Valitsin kuitenkin CMX:n Elokuun kruunun, CMX on yksi suurista suosikeistani eikä saa jäädä pois tästä haasteesta.

Kaikki kuvat täältä.

Lähikaupan ylistystä

2010-05-11T14:57:00.000+03:00

Nyt on pakko kehua lähikauppaa. Tämä kauppa on siitä erikoinen, että se ei kuulu mihinkään ketjuun. Tästä syystä pieni kauppa yllättää välillä valikoimillaan, ja välillä sieltä löytää juttuja jota ei paikkakuntamme isoimmista ketjumarketeista löydy. Ihan huippu paikka!

Viimeksi löysin sieltä kondensoitua maitoa! Olen jo pitkään kuolannut tätä Kinuskikissan ohjetta, ja voi pojat kun olin innoissani kun löysin maitopurkkeja lähikaupasta.

Keittelin maidon purkeissaan toffeeksi ja leivoin äitienpäiväkakun :) Oli hyvää! Kuvassa on viimeinen pala, ja ulkonäkö on jo vähän kärsinyt.

Day 07 - A song that reminds you of a certain event

RMJ 09 ja Marko Haavisto & Poutahaukat - Paha vaanii. Masennusoireet olivat jo kovasti pinnalla viime kesänä, ja kyseiset juhannusfestarit olivat aikalailla viimeinen kerta kun minulla on ollut kunnolla hauskaa. Paha vaanii nousi leirimme ykköslemppariksi juhannusmixtapelta.

Kallis lasti

2010-05-08T22:29:00.000+03:00

Junamatkalla Helsinkiin huomasin, kun joku vanhempi mies meinasi unohtaa laukkunsa junaan. Totesin, että eipä moinen olisi mitenkään ihmeellistä minullekaan (unohdin tässä taannoin, että hevosellani on nykyään tarhakaveri - jätin hevostani tarhasta hakiessani portin auki.... Sitten ihmettelin, että miten tuo yksi tuossa vapaana seikkailee), ja ajattelin siinä, että onneksi en kuljeta laukussani mitään arvokasta/korvaamatonta....

...kunnes muistin täytenä tursuilevan meikkilaukkuni. Säilytän aika isoa osaa meikeistäni aina suht isossa meikkilaukussani, ja se kulkee yleensä myös matkoilla kokonaisuudessan mukana.

Tänään tein inventaarion meikkilaukkuuni (heitin menemään mm. kolme vanhaa ripsaria) ja samalla selvitin, että miten kallista lastia minä mukanani oikein kuljetan.

Pöydälle kasattuna määrä näyttää pienemmältä kuin onkaan

Meikkilaukkuni sisältö koostuu ihan vain paria poikkeusta lukuunottamatta markettikosmetiikasta ja EDM:n halvoista mineraaleista. Siitäkin huolimatta meikkilaukkuni sisällön arvo oli noin 250 euroa! (Osan hinnoista jouduin arvioimaan kun en tarkkoja hintoja muistanut.) Aikamoinen määrä rahaa jos laukku sattuu vaikka matkalla katoamaan...

Päätin sitten kokeeksi kasata tuollaiseen pienempään pussukaan mahtuvan matkasetin, joka sisälsi päivittäin tarvittavat meikit (mineraalipohja, peiteaine, valokynä, ripsari, pari kajalia, kulmakynä) ja lisäksi tarvikkeet simppeliin juhlameikkiin (muutama luomiväri, eyeliner, huulikiilto). Tämänkin setin hinnaksi tuli siveltimineen lähes sata euroa!

Eipä tule kyllä helposti ajatelleeksi, minkä arvoista tavaraa kosmetiikka on kun sitä suuria määriä kuljettaa mukanaan. Minulla kun siis tosiaan on lähinnä markettimeikkejä, voin vain kuvitella millainen arvo vastaavalla määrällä selektiivistä kosmetiikkaa olisi.

Sitten asiasta vatutukseen. Tänä aamuna muistin nimittäin mitä minun olisi pitänyt Helsingin reissulta ostaa.

Niinpä niin. Kuivashampoota! Fakin Rockaholickini lakkasi sitten toimimasta lopullisesti ja sylki päähäni vain jotain märkää liejua sen kuivashampoon sijaan. Hitto. Nyt olen sitten ilman kuivashampoota, ja minä kun ehdin itseni tuolla ylihinnoitellulla brändimömmöllä koukuttaa. Eikä tästä kolmen pankkiautomaatin kaupungista (!) sellaista tietenkään saa. Pöh.

Day 06 - A song that reminds of you of somewhere

Akcentin Kylie soi ahkerasti paikallisessa alaikäisten diskossa ekana kesänä kun kävin siellä (15-vuotiaana :')). Kappale on ällöttävistä sanoituksistaan huolimatta mainio tanssibiisi, ja aina kun kuulen sen, palaa mieleeni elävästi kyseinen teinihelvetti, kokikseen laimennettu viski, savukoneen pölyn tuoksu ja paleleminen kun säällä kuin säällä piti pukeutua toppiin.

When was the last time you ran into the night

2010-05-06T21:05:00.000+03:00

Kas vain, en ole postannut yli viikkoon. Johtuu siitä, että ensin olin Helsingissä, sitten olin kipeänä (olin kyllä myös Helsingissä kipeänä) ja sitten ei vain mikään oikein huvittanut. Noh, nyt ollaan takaisin langoilla. Itse asiassa olen värkkäillyt blogin kanssa koko päivän. Huomasin nimittäin Helsingissä isäni koneella, että blogin taustakuva ei toimi leveällä näytöllä niinkuin pitäisi. Hmph. Tätä olen yrittänyt korjata koko päivän, tuloksetta. Tuplahmph ja paljon kirosanoja. En ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa ja miksi se ei onnistu mitenkään päin @#!$!!! Taidan yrittää vielä huomenna ja luopua koko taustakuvasta mikäli se ei ota onnistuakseen. Hmphmphmph!

Pakko myös kysyä teiltä, että miten tuo banneri teidän koneillanne näkyy? Minulla se nimittäin näkyy niinkuin tarkoituskin, eli bannerin tausta on samanvärinen kuin blogin tausta. Isäni koneella se kuitenkin näkyi jostain syystä sillä lailla, että bannerin pääskyt ja muu sälä oli tummemmalla pohjalla kuin blogin tausta. Äärrrrrrrrr en ymmärrä miten se on mahdollista kun olen säätänyt blogin ja bannerin taustat html-värikoodilla, eli niiden pitäisi olla samat. Mutta siis, miten teillä on?

No, olisi kuitenkin vähän Helsinkireissukuulumisia. First things first, koko reissun tarkoitushan oli nimittäin tatuointiajan varaaminen. Minulla on ollut kuva mielessä ties kuinka kauan, ja nyt alkaa rahatilanne olla sellainen, että uskalsin varata ajan (vaikka hinta-arvio kyllä oli vielä isompi kuin odotin, iiks). Aika meni heinäkuun lopulle, mutta kiva vaan kun on jotain odotettavaa. Olen oikeastaan itsekin yllättynyt tästä kivasta odotuksen tunteesta, ja siitä, miten innoissani asiasta ole. Jee!

En jaksanut kierrellä kauppoja Helsingissä, osin säästösyistä ja osin siksi, että vointini ei ollut huippuluokkaa. Pari tarpeellista ostosta tuli kuitenkin tehtyä.

Tarkennus päin seinää (!) mutta eiköhän siitä selvän saa.

No, jos tarkkoja ollaan niin vain toinen taisi olla oikeasti tarpeellinen. OPIn Nail Envy nimittäin. Kynteni ovat olleet varsin huonossa kunnossa, joten ajattelin hankkia kynnenkovettajan. Nail Envy on varsinainen kulttituote, jota kehutaan niin älyttömän paljon (mm. Virve ylistää kyseistä tuotetta) että halusin kokeilla, onko tuote tosiaan ylisanojen sekä hurjan hintansa (27 e) arvoinen. Raporttia siis luvassa.

Toinen pullo kuvassa on Orlyn Matte Top -päällyslakka, jonka investoin mattalakanhimoissani. Tämä on ihan kiva, mutta olisi ehkä kuitenkin pitänyt hommata jostain se Essien versio. Orly ei ehkä ole tarpeeksi mattainen. Paitsi jos sitä lataa kynnelle hillittömän kerroksen, mutta sitten lakan väri kärsii. Hmph sillekin.

Håhoo, ensimmäiset meikkikuvat tässä blogissa! Noh, näitä tuskin tulee mitenkään hillittömästi tulemaan tulevaisuudessakaan, koska kamerani on mitä on eivätkä meikkaustaitoni ole lähelläkään sitä tasoa mitä useissa muissa meikkiblogeissa. Nyt kamerani kuitenkin sai meikin vangittua ihan ookoosti, joten jaan nämä kuvat :)

Meikin väriyhdistelmää tulen luultavasti käyttämään vastaisuudessakin, vaikken mikään suuri violetin ystävä olekaan. Meikissä on siis käytetty osaa uusista mineraaleistani sekä Urban Decayn shokkiviolettia Flash-sävyä, jota halusin kokeilla käytännössä. Flash löytyy silmän alaulkonurkasta, ja on luonnossa vielä kirkkaampi kuin kuvassa.

Meikissä käyttämääni varjostustapaa (tai siis useiden sellaisten yhdistelmää) en varmasti tule käyttämään uudestaan. Varjostukset ja korostukset loivat silmän ollessa auki järkyttävän illuusion turvonneesta kulmaluusta, ja kun tämä yhdistettiin siniviolettiin väriin, näytin turpiinsaaneelta. Ei siis ihan toiminut :D

05 - A song that reminds you of someone

Kerkko Koskisen Sateentekijä muistuttaa monella tavalla entisestä poikaystävästä, joka merkitsi minulle enemmän kuin kukaan poika koskaan, mutta osoittautui täydellisen kusipäiseksi.

FFFFFFFUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU-

2010-04-28T11:54:00.000+03:00

Niin tyypillistä. Möhnään suurimman osan ajastani kotona ja minulla olisi aikaa sairastaa kaikki mahdolliset taudit sikotaudista malariaan. Eihän minulla tietenkään ole mitään ollut, paitsi nyt kun olen kerrankin lähdössä johonkin, iskee vuosisadan flunssa. @!#$. Ajattelin kuitenkin matkustaa illalla Helsinkiin isälle, jos en muuta niin sitten sairastamaan. Onneksi on junamatka, saan nukkua (vaikka tarkoitukseni oli ottaa läppäri junaan mukaan ja värkätä pahasti myöhässä olevaa äikän esseetä. Hmph.)

Otin äsken kuvia flunssaisesta ja kettuuntuneesta itsestäni, mutta säästän nyt teidän silmiänne. Sen sijaan:

lolcats ♥

Day 04 - A song that makes you sad

Aluksi meinasin laittaa tähän Prince of Assyrian Tliqan, mutta en löytänyt sitä Youtubesta.

Mutta. Radioheadin Lucky. Hieno kappale. Huomasin, että minulla on tästä joku ihan eri versio kuin tuo, mikä tässä nyt on, joku akustinen ja paljon kauniimpi.

Pakko hehkuttaa

2010-04-25T19:22:00.000+03:00

nimittäin BLUR ON JULKAISSUT UUDEN SINKUN! Niih. Blur on mun the ultimate alltimefeivorit bändi, enkä ajatellut, että se vielä tekisi uutta musiikkia. Mutta nyt ne on julkaissut sinkun! Ja se on sitäpaitsi ladattavissa ilmaiseksi niiden kotisivuilla! Mä oon kuunnellut tuota nyt muutamaan kertaan, enkä oo edes varma onko se erityisen hyvä, mutta mitä sitten, oon silti innoissani ♥__♥

Nojuu, se siitä ja kohti muita aiheita.

Avasin tänään ballerinakauden. Tarkenin jopa pyöräillä noilla kauppaan.

Olin aikeissa avata myös aurinkolasikauden, mutta MITÄ HITTOA?

Okei, kuvassa ne ei näytä niin pahalta, mutta kun katsoin peilistä, tuli niistä mieleen lähinnä ne karseat festarilasit mitä Sonera jakoi pari vuotta sitten. En ymmärrä, ostin nuo vuosi sitten ja silloin ne oli kyllä kivat. Mitä on tapahtunut? Uusien hankinta on kyllä edessä, joidenkin, jotka on vähän vähemmän 70's ehkä.

Day 03 - A song that makes you happy

Höm, ehkä used to make me happy. The Arkilla on paljon hyviä tunnelmannostatusbiisejä. Patchouli on niistä parhaasta päästä :)

Olipa kerran

2010-04-24T23:16:00.000+03:00

Olipa kerran loimi...

...jolle kävi tapahtuman, johon liittyi ovenkahva, tuulenpuuska ja säikähtänyt hevonen, kuvanmukaisesti (eli räts).

Ensio pieni attention whore ♥

Saksien, kolmen pesukonepesun, ompelukoneen (sekä lukuisien kirosanojen) jälkeen loimi näytti tältä:

Hirveä ylivalottuneisuus ja mikä ihmeen kuvanlaatu, mutta tästä näkee tuon mallin parhaiten.

En tiedä miksi kummassa tein tuon :D Ensinnäkin, en käytä hameita, ja toisekseen, olen surkea ompelemisessa ynnä muissa käsitöissä. Suht paksu villakangas ei muuten ole mikään helppo materiaali, ainakaan tällaiselle tumpelolle. Ihan söpö siitä kuitenkin tuli, mitä nyt ompelujälki ei ole ihan priimaa, mutta kukapa sitä kovin läheltä katsoo. Oli tuo kyllä myös ihan hauska projekti, vaikka niitä kirosanoja kyllä kulutettiin, ainakin mielessä ahkerasti (jouduin myös pyytämään äidin miesystävältä apua, hän tulee paremmin toimeen ompelukoneen kanssa kuin minä :D).

Sitten sitä biisihaastetta.

Day 02 - Your least favorite song

Kesha (vai mikä hiton Ke$ha nyt onkaan) on sellainen artisti, joka on päässyt hyvin nopeasti suurinhokkieni listalle. Se kuuluu juuri siihen ylikaupalliseen Rihanna-Madonna-Britney-linjaan, jota en voi sietää. Lisäksi en voi sietää hänen ääntään (se varmasti jakaa mielipiteet aika hyvin kahtia). Olisin voinut valita kumman tahansa naisen hittibiiseistä, mutta päädyin tähän, koska tässä inhottaa äänen ja kaiken muunkin lisäksi tuo hirvittävä intonaatio.